Rokotteet ovat pääasiallinen menetelmä influenssaa vastaan ja niitä käytetäänkin laajasti väestöä suojaamaan. Nykyisiin käytäntöihin liittyy kuitenkin ongelmia, mm. rokotteiden vuosittaisen uusimisen tarve. Tämän vuoksi innovatiiviset uudet lähestymistavat ovat tarpeen myös influenssarokotteiden kohdalla.
Perinteisesti influenssarokotteiden kehitys on tähdännyt suojaavien vasta-aineiden riittävään tuotantoon B-soluissa. On kuitenkin kattavia todisteita, että T-soluihin perustuvan soluvälitteisen puolustusjärjestelmän aktivointi tuo myös suojaa influenssaa vastaan.
Rokotteen tai aiemman infektion aktivoimat T-solut ovat merkittävässä roolissa, kun sama taudinaiheuttaja kohdataan uudelleen. Osa näistä T-soluista on kypsynyt pitkäikäisiksi muistisoluiksi, jotka säilyvät kudoksissa kuten keuhkoissa ja henkitorven alaisissa imusolmukkeissa.
T-solujen tiedetään aktivoituvan keuhkoissa influenssainfektion alkaessa ja kutsumalla muita puolustusjärjestelmän soluja kuten makrofageja toimimaan. T-solut houkuttelevat verenkierrosta luonnollisia tappajasoluja infektiopaikalle. Sytotoksiset T-solut osallistuvat myös virusinfektion vaimentamiseen estämällä virusten lisääntymistä erittämillään välittäjäaineilla kuten interferoneilla.
Influenssavirus väistää immuniteettia muuntelemalla pinnallaan olevia proteiineja. Tämän vuoksi perinteisiä pintarakenteisiin kohdistuvia influenssarokotteita pitää päivittää jatkuvasti ja rokotus uusia vuosittain. Syvällä influenssaviruksen sisällä on nukleoproteiini-nimisiä valkuaisaineita. Näiden joutuessa antigeeneiksi elimistöön alkaa immuunivaste, jonka seurauksena T-solut aktivoituvat.
Influenssaviruksen nukleoproteiinit ovat säilyneet hyvin samanlaisina jo lähes sadan vuoden ajan. Näin ollen voidaan olettaa nukleoproteiineihin perustuvien rokotteiden säilyttävän tehonsa pitkään, koska influenssaviruksen pintarakenteiden jatkuva vaihtelu ei vaikuta niihin. Nämä rokotteet toimisivat myös täysin uuden A-influenssatyypin ilmaantuessa kuten lintuinfluenssatapauksissa ja influenssapandemian uhatessa.
Tiedetään, että vahva T-soluvaste kuten T-soluihin perustuvat rokotteetkin estävät kyllä taudin kehittymistä vakavaksi, mutta eivät estä influenssaa kokonaan. Siksi olisi hyvä aktivoida puolustusjärjestelmän eri osia samanaikaisesti. Paras rokotevaste saataisiin aikaan yhdistämällä B-soluihin perustuvat perinteiset ja T-soluihin perustuvat uudet rokotteet.
Nukleoproteiinirokote aktivoit puolustusjärjestelmää laajasti ja suuri osa kohdesoluista sijaitsee syvällä kudoksissa kuten hengityselimissä ja imusolmukkeissa. Verinäytteistä onkin vaikeampi mitata T-solurokotteiden tehoa kuin B-solujen tuottamia vasta-aineita. Varmin näyttö tehosta saadaan, kun mitataan, kuinka monta oireista influenssaa voidaan estää rokotteella. Tarvitaan laajoja tutkimuksia tuhansilla ihmisillä, että T-soluihin perustuvien rokotteiden tehosta saadaan riittävää tietoa.
FVR:ssä tutkitaan parhaillaan ranskalaisen Osivaxin kehittämää influenssa-A-viruksen nukleoproteiiniin perustuvaa rokotetta, joka aktivoi influenssaa kohtaan suuntautuvaa T-soluvastetta. Aiemmissa tutkimuksissa rokotteeseen ei ole liittynyt erityisiä haittoja ja se on ollut tehokas estämään oireista influenssaa rokotetuilla. Tästä Osivaxin rokotteesta odotetaan perinteisiin pinta-antigeeneihin perustuvien rokotteiden tuottamaa vastetta pitkäkestoisempaa suojaa, koska sen oletetaan kattavan myös tulevien influenssakausien A-viruskannat.
Blogin kirjoittaja:
Ulla Otava, tutkijalääkäri, LL, infektiosairauksien ja sisätautien erikoislääkäri
FVR - Suomen rokotetutkimus
Peltokatu 26, 33100 Tampere
Yritysnumero: 3256659-4
info@fvr.fi
Laskutusohje
Tietosuojailmoitus I Evästeet I Omavalvontasuunnitelma I
Osana-tuki: help@fvr.fi
