Influenssa
Influenssa on influenssaviruksen aiheuttama kuumetauti. Influenssavirukset jaetaan ryhmiin, joista ihmisen kannalta merkittävimmät – influenssa A- ja B-virukset – aiheuttavat Suomessa epidemioita talvella ja alkukeväällä.
Virus leviää kosketus- ja pisaratartuntana, kun viruksen kantaja yskii tai aivastaa. Käsien säännöllinen peseminen estää virusten siirtymistä käsien kautta henkilöstä toiseen.
Influenssa voi aiheuttaa vaarallisia jälkitauteja
Influenssan oireet ovat vaikeampia ja äkillisempiä kuin tavallisen flunssan. Korkean kuumeen lisäksi potilaat kärsivät usein lihas- ja päänsärystä, kurkkukivusta ja yskästä. Sairaus kestää yleensä noin 3–8 päivää.
Influenssaan voi liittyä myös jälkitauteja. Yleisimpiä jälkitauteja ovat lapsilla välikorvatulehdus ja aikuisilla poskiontelotulehdus sekä keuhkokuume. Nämä voivat olla ainoastaan influenssaviruksen aiheuttamia, mutta usein jälkitaudin aiheuttaa influenssaa seuraava bakteeri-infektio. Influenssa lisää sydänsairaiden potilaiden sydän- ja verisuonitapahtumien, kuten esimerkiksi sydäninfarktien riskiä. Se voi pahentaa myös astman tai keuhkoahtaumataudin oireita. Harvinaisia influenssan jälkitauteja ovat sydänlihas-, sydänpussi-, aivokalvon-, hermo- tai lihastulehdus.
Influenssan jälkitaudit voivat olla hengenvaarallisia vanhuksille, pikkulapsille sekä potilaille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt jonkin pitkäaikaisen sairauden takia.
Lapset sairastuvat usein influenssaan
Suhteellisesti suurin osa influenssapotilaista on lapsia. Ennen lasten influenssarokotusten aloittamista noin joka neljäs lapsi sairastui influenssaan joka talvi. Virus leviää helposti päiväkodeissa, sillä lapset tartuttavat tautia tehokkaammin ja pidempään kuin aikuiset. Lapsilla on myös merkittävä rooli taudin leviämisessä muihin ikäryhmiin.
Suomalaisessa tutkimuksessa influenssaan sairastuneista alle 3-vuotiaista lapsista 40 % sai influenssan jälkitautina välikorvakorvatulehduksen. Lasten influenssaan voi liittyä oksentelua ja joskus myös kuumekouristuksia. Tauti voi vaatia sairaalahoitoa, jos lapsi saa influenssan aikana keuhkokuumeen, hengitysvaikeuksia tai yleisvointi heikkenee.
Influenssavirus muuttuu nopeasti
Influenssavirukset muuntuvat jatkuvasti. Tämän vuoksi aikaisemmin sairastettu influenssa tai aikaisemmin saatu rokote eivät anna suojaa uutta, muuntunutta virusta vastaan. Joskus viruksessa tapahtuva muutos voi olla suuri, ja tällöin voi syntyä tavallista vaarallisempi virusmuoto, joka tarttuu suureen osaan väestöstä lisäten kuolleisuutta merkittävästi. Tällaisen suuremman virusmuutoksen riski kasvaa erityisesti silloin, jos ihmisellä esiintyvät influenssavirukset muodostavat uusia yhdistelmiä eläimillä esiintyvien virusten kanssa.
Yleensä vain influenssa A -virukset tarttuvat ihmisten lisäksi eläimiin, kuten lintuihin, sikoihin ja lehmiin. Tämän vuoksi juuri influenssa A -viruksissa on tapahtunut niin suuria muutoksia, ja ne ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisia epidemioita (pandemioita). Influenssapandemiassa sairastuu, ja usein myös menehtyy, huomattavasti enemmän ihmisiä kuin jokavuotisten kausi-influenssaepidemioiden aikana. Pandemian jälkeen uusi virustyyppi yleensä syrjäyttää aiemman virustyypin ja siitä tulee uusi kausi-influenssavirustyyppi. Näin on käynyt myös viimeisimmälle, vuoden 2009 pandeemiselle influenssa A (H1N1) -virukselle eli ”sikainfluenssalle”. Sitä edeltävät 1900-luvun pandemiat alkoivat vuosina 1918, 1957, 1968 ja 1977.
Influenssarokote
Influenssarokotteet sisältävät influenssaviruksen osia, jotka eivät ole enää eläviä, vaan niiden kyky aiheuttaa tautia on tuhottu (inaktivoitu). Suomessa markkinoilla olevat influenssarokotteet voidaan jaotella kahteen pääryhmään. Lihaksensisäisenä pistoksina annosteltavia rokotteita käytetään aikuisilla ja alle 2-vuotiailla lapsilla. Nämä rokotteet eivät sisällä kokonaisia influenssaviruksia, vaan influenssaviruksen proteiineja, ja niitä kutsutaan inaktivoiduiksi influenssarokotteiksi. Yli 2-vuotiailla lapsilla voidaan käyttää vaihtoehtoisesti nenäsumutteena annettavaa influenssarokotetta. Se sisältää eläviä influenssaviruksia, joita on heikennetty siten, että ne eivät pysty aiheuttamaan influenssaa. Nenäsumuterokote aiheuttaa nenän limakalvolla lievän infektion, mikä aikaansaa rokotevasteen muodostumisen. Tämän tyyppistä rokotetta kutsutaan eläväksi, heikennetyksi influenssarokotteeksi. Nenäsumutteena annosteltava influenssarokote on rekisteröity käytettäväksi 2–18-vuotiaille lapsille. Suomessa sitä tarjotaan 2–7-vuotiaille lapsille osana kansallista rokotusohjelmaa. Markkinoilla on myös tehosteainetta (adjuvanttia) sisältävävä influenssarokote, joka on rekisteröity käytettäväksi yli 65-vuotiailla. Suomessa tehosteainetta sisältävää rokotetta tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa yli 85-vuotiaille sekä 50 vuotta täyttäneille voimakkaasti immuunipuutteisille henkilöille.
Influenssavirus pystyy muuntumaan hyvin nopeasti, siksi rokotettakin täytyy muuttaa vuosittain. Maailman terveysjärjestö (WHO) antaa joka vuosi suosituksen, jonka perusteella Euroopan lääkevirasto päättää minkälainen viruskanta tulevan influenssakauden rokotteeseen valitaan.
Nykyisissä influenssarokotteissa on joko kolme tai neljä erilaista viruskantaa. Yleisimmin kausi-influenssaa aiheuttavat influenssa A -viruksen alatyypit H1N1 ja H3N2, sekä influenssa B -virus. Aikaisemmin influenssa B -epidemioita aiheuttivat kaksi eri influenssa B -alalajia: Victoria ja Yamagata. Tämän vuoksi oli hyödyllistä, että rokote sisälsi kahden influenssa A -alatyypin (H1N1 ja H3N2) lisäksi kaksi influenssa B -kantaa (Victoria ja Yamagata) eli yhteensä rokotteessa oli mukana neljä eri viruskantaa (nelivalenttinen influenssarokote). Koronapandemian jälkeen toista influenssa B -virusta (Yamagata) ei kuitenkaan ole havaittu missään maailmassa ja kannan arvioidaan kuolleen sukupuuttoon. Tämän vuoksi WHO on suositellut, että jatkossa käytetään kolme viruskantaa (kaksi influenssa A -alatyyppiä ja yksi influenssa B -kanta) sisältävää influenssarokotetta (kolmivalenttinen influenssarokote). Kuluvalla 2024–2025 influenssakaudella osa rokotteista on edelleen nelivalenttisia, sillä rokotteiden tuotantomenetelmiä ei ole ehditty vielä mukauttaa uusien suositusten mukaiseksi.
Influenssarokotteen teho
Influenssarokotteen suojateho vaihtelee eri vuosina sen mukaan, kuinka hyvin rokotteeseen valittu viruskanta vastaa kiertävää viruskantaa. Koska rokotekanta joudutaan valitsemaan hyvissä ajoin ennen influenssakauden alkua, voi valinta mennä pieleen ja jostain saattaa ilmaantua uusi viruskanta, joka aiheuttaa epidemian tai sitten kiertävään kantaa tulee sen verran merkittäviä muutoksia että rokote ei enää tarjoa hyvää suojaa. On arvioitu, että rokotteen teho kausi-influenssa vastaan vaihtelee keskimäärin noin 40–70 % välillä. Influenssarokote vähentää myös influenssaan liittyviä jälkitauteja. Erityisesti väestöryhmissä, jotka ovat alttiita taudille, influenssarokote vähentää influenssaan liittyvää sairaalahoidon tarvetta ja kuolleisuutta.
Suositus influenssarokotteesta
Suomessa influenssarokotteen saavat maksutta kaikki riskiryhmiin kuuluva henkilöt: raskaana olevat naiset, yli 64-vuotiaat henkilöt ja 6 kk – 7 vuoden ikäiset lapset. 2–7-vuotiailla lapsilla voidaan käyttää joko nenäsumutteena annosteltavaa tai pistettävää influenssarokotetta.
Influenssarokote annetaan ilmaiseksi myös henkilöille, jotka ovat pitkäaikaisen sairautensa vuoksi alttiita influenssalle ja sen jälkitaudeille, ilmaiseen rokotteeseen on oikeutettu myös osa näiden henkilöiden lähipiiristä. Lisäksi influenssarokote annetaan asepalvelusta suorittaville, sekä potilaiden ja asiakkaiden välittömään hoitoon osallistuvalle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä lääkehuollon henkilöstölle.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa vuosittain suosituksen siitä, mitkä potilasryhmät saavat rokotteen maksutta. Muut voivat hankkia rokotuksen omalla kustannuksellaan, lääkärin myöntämällä reseptillä. Rokote suojaa kuitenkin vain influenssalta, ei tavallista flunssaa eli nuhakuumetta aiheuttavilta viruksilta.
Yleensä yksi rokotus vuosittain riittää, mutta alle 9-vuotiaat tarvitsevat ensimmäisenä rokotusvuotenaan kaksi pistosta kuukauden välein. Rokotus kannattaa ottaa marraskuussa, ennen epidemian saapumista Suomeen. Eteläisellä pallonpuoliskolla epidemiat ajoittuvat huhti–syyskuuhun, joten matkailijat voivat hankkia rokotteen keväällä.
Rokote voi aiheuttaa lieviä paikallisia reaktioita sekä influenssan kaltaisia oireita: lihas-, nivel- ja päänsärkyä. Yksittäisissä tapauksissa on todettu niveltulehdus ja hyvin harvoin hermotulehdus tai aivohermohalvaus rokotuksen jälkeen. Rokotetta ei voi antaa henkilöille, jotka saavat voimakkaita allergisia reaktioita kananmunasta, sillä rokotteen virukset on viljelty hedelmöitetyissä kananmunissa.
Tehokkaampi kausi-influenssarokote yli 65-vuotiaille
Suomessa tutkitaan paljon influenssarokotteita, tavoitteena on saada käyttöön nykyistä rokotetta tehokkaampi rokotevaihtoehto erityisesti iäkkäämmille henkilöille.
Tärkeä tutkimuskohde ovat lihakseen pistettävät influenssarokotteet, jotka sisältävät tehosteainetta (adjuvantti). Tavoitteena on selvittää, onko kausi-influenssarokotteeseen hyödyllistä lisätä tehosteainetta, ja mikä on pienin tarvittava määrä paremman tehon aikaansaamiseksi. Tehosteaine vahvistaa rokotteen antamaa suojaa erityisesti B-virustyyppiä vastaan.
Toinen tutkittu tapa on antaa suurempi annos influenssarokotteen proteiineja (antigeenejä). Myös uudella tavalla vaikuttavia influenssarokotteita kuten COVID-19 rokotteista tuttuun lähetti-RNA (mRNA) tekniikkaan perustuvia influenssarokotteita tutkitaan aktiivisesti. Suomessa tutkitaan myös uusilla tavoilla valmistettuja, esimerkiksi kasvissa ja soluviljelmässä tuotettuja influenssarokotteita. Valtaosa markkinoilla olevista influenssarokotteista valmistetaan edelleen viljelemällä virusta kananmunissa. Uusien valmistustapojen tutkiminen on tärkeää, sillä ne voivat mahdollistaa rokotteiden nopean tuotannon esimerkiksi uuden influenssapandemian yhteydessä.
Influenssan ennaltaehkäisy tulevaisuudessa
Erityisesti yli 65-vuotiaiden influenssan ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan nykyistä toimivampia rokotteita. Vaihtoehtoina voivat olla rokotteet, jotka sisältävät tehosteainetta tai suuremman annoksen influenssan proteiineja (antigeeneja). Myös rokotteiden uudet valmistustekniikat, kuten lähetti-RNA (mRNA) menetelmään pohjautuva valmistus, voivat osoittautua keinoiksi saada käyttöön tehokkaampia rokotteita. Tulevaisuudessa tullaan todennäköisesti tutkimaan myös erilaisia yhdistelmärokotteita, jotka sisältävät influenssan lisäksi muiden hengitystievirusten (esim. COVID-19 ja RSV) antigeenejä. Tällainen rokote mahdollistaisi sen, että yhdellä rokotteella voisi saada suojaa useampaa eri hengitystievirusta vastaan. Keskeinen rokotekehityksen kohde on pitkään ollut nk. ”universaali influenssarokote”. Se kohdistuu viruksen ”ydinproteiineja” kohtaan, jotka eivät muunnu niin nopeasti. Tällainen rokote mahdollistaisi sen, että influenssarokotusta ei tarvitsisi ottaa joka syksy. Rokote antaisi suojaa pidemmäksi aikaa, vaikka ”pintaproteiinit” muuntuisivatkin. Parhaimmillaan universaali influenssarokote voisi tarjota suojaa myös uusia, pandeemisia viruskantoja vastaan.
Lisätietoa
Influenssa on merkittävä tauti – parempia rokotteita tarvitaan – FVR Suomen rokotetutkimus