Taudin ensimmäinen aalto saatiin useissa maissa taltutettua, kun erilaisin rajaustoimin tartuttavuusluku R₀₀ saatiin painumaan alle yhden, jolloin tautitapausten määrä kääntyy laskuun. Näin tapahtui keväällä 2020 myös Suomessa. Syksyllä 2020 uusien helpommin tarttuvien varianttien leviämisen myötä epidemia jälleen kiihtyi Euroopassa, kuten myös Suomessa. Se johti taas tiukentuneisiin rajoitustoimiin. Rokotusten käynnistyminen yhdessä tehokkaiden rajoitustoimien sai epidemian taittumaan useissa maissa, kunnes herkästi tarttuva ja rokotesuojaa väistävä omikronmuunnos alkoi levitä nopeasti vuoden 2021 lopussa.

Tartunnalta suojautuminen

SARS-CoV-2-virus tarttuu tyypillisesti pisaratartuntana lähikontaktissa, vaikka erityisesti tehohoitoon liittyvissä tilanteissa tartunta aerosolin välityksellä on mahdollinen. Pisaratartunnan mahdollisuutta voi jokainen omalla toiminnallaan vähentää välttämällä ruuhkaisia paikkoja ja pitämällä vähintään kahden metrin etäisyyden toisiin ihmisiin. Hengityssuojainten asianmukainen käyttö vähentää erityisesti riskiä tartuttaa tautia itsestä muille. Poikkeuksena moniin muihin hengitystieinfektioihin, lasten merkitys epidemian leviämisessä on ollut pienempi kuin aikuisten. Lapset tartuttavat tautia vähemmän kuin aikuisia, siitä huolimatta, että sairastuessaan myös lapset erittävät tartuntakykyisiä viruksia. Aikuisten laajan rokottamisen myötä lasten merkitys epidemian kehittymisessä on lisääntynyt. Omikronmuunnos tarttuu herkästi myös lapsiin ja nuoriin.

Hoito mahdollisuudet

Bakteeritulehduksiin käytettävät antibiootit eivät tehoa viruksiin. Toistaiseksi eniten käytetty viruslääke on ollut remdesiviiri, joka on useassa tutkimuksessa parantanut COVID-19-potilaiden toipumista kontrolleihin verrattuna, mutta hyöty on valitettavasti sangen pieni. Uudempia koronaviruslääkkeitä ovat Merckin molnupiraviiri sekä Pfizerin Paxlovid, joka sisältää kahta viruslääkettä nirmatrelviiria ja ritonaviiria. Niiden teho vaikuttaa ensimmäisten tulosten perusteella paremmalta. Ollakseen mahdollisimman tehokas, lääkitys tulee aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tautia. Vaikka lääkkeiden hyöty epidemian kannalta on rokotteisiin nähden vähäisempi, tarjoaa ne erityistä hyötyä niille, jotka saavat rokotteista esimerkiksi lääkityksestä tai sairaudesta johtuen keskimääräistä huonomman suojan. Heille myös passiivinen immunisaatio monoklonaalisilla vasta-aineilla voi olla myös toimiva ratkaisu. Käytännössä viruslääkkeitä on COVID-19-sairauden hoidossa käytetty vain sairaalahoitoon COVID-infektion vuoksi joutuneilla, sekä heillä, joilla on vakava perussairaus.

COVID-19-taudin myöhäisessä vaiheessa perinteinen, voimakkaasti immuunireaktioita hillitsevä kortisoni, deksametasoni, parantaa selvästi vakavasti sairaiden koronapotilaiden ennustetta. Dexametasoni aloitetaan väh. 8 vrk oireiden alun jälkeen, toisin kuin viruslääkehoito tulee aloittaa mahdollisimman varhain. Deksametasonihoidon ansiosta hengityskonehoidossa olevien kuolemat vähenivät noin kolmanneksella ja happea saavien potilaiden kohdalla viidenneksellä.

COVID-19-taudin hoidossa verenohennuslääkkeillä voidaan estää vaarallisten verihyytymien syntyä. Riittävä D-vitamiinin saanti on tärkeää.

COVID-19 rokotteen kehittäminen

COVID-19 on aiheuttanut ennen näkemättömän ponnistelun suojaavien rokotteiden käyttöön saamiseksi. Kiina julkaisi SARS-CoV-2–viruksen geneettisen koodin tammikuussa, mikä mahdollisti rokotekehityksen nopean aloittamisen. Käyttöön on saatu maailmalla jo lukuisia eri koronarokotetta, joista viisi on Euroopan lääkeviraston (EMA) hyväksymää. Lisäksi tällä hetkellä on kehitteillä lukuisia uusia tai edelleen kehitettyjä koronarokotteita.

Maailman terveysjärjestö (WHO) ylläpitää verkkosivuillaan listaa kehitteillä olevista rokoteaihioista.

Koronarokotteiden kehittämisessä hyödynnetään sekä perinteisiä rokotekehitysteknologioita että uudempia viruksen rakenteen yksityiskohtaiseen tuntemiseen pohjaavia teknologioita. Perinteisimpiä rokotteita edustavat inaktivoidut ja heikennetyt virukset. Viruksen osan tai osien tuottoon ja virusten kaltaisiin kappaleisiin perustuvien rokotteiden tiedetään olevan periaatteellisesti toimivia, tällaisia rokotteita kuuluu myös Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan. Uusimpia rokoteteknologioita edustavat geneettiseen koodiin perustuvat DNA- ja RNA-rokotteet ja kantajavirukseen pohjaavat rokotteet.

Keskeinen tavoite uusissa rokotetyypeissä on tehdä niistä mahdollisimman turvallisia. Esimerkiksi RNA-rokotteet eivät sisällä lainkaan eläviä tai tapettuja viruksia, joten ne eivät voi missään tapauksessa aiheuttaa kenellekään covid-19-tautia.

mRNA-rokotteet

RNA-rokote on molekyylirakenteeltaan rokotteista yksinkertaisin. Lipidinanopartikkelin sisällä on pieni pätkä koodia, RNA:ta, jonka avulla rokotetun omat solut tuottavat sitä osaa viruksesta, jota kohtaan puolustusvaste halutaan muodostaa. Elimistö ei siis altistu kokonaiselle virukselle, vaan se saa ikään kuin reseptin, jonka avulla se itse tuottaa rokotteen. Koska aiheutettu puolustusreaktio kohdistuu vain tiettyyn viruksen osaan, on epätoivottujen vaikutusten todennäköisyys mahdollisimman pieni. Rokotteen sisältämä RNA puolestaan hajoaa elimistössä nopeasti, joten sillä ei ole pitkäkestoisia vaikutuksia rokotettuun.

RNA-teknologiaan perustuvia rokotteita ovat BioNTechin ja Pfizerin, sekä Modernan valmistamat koronarokotteet, jotka ovat jo käytössä myös Suomessa. mRNA-teknologialla valmistettuihin COVID-rokotteisiin on yhdistetty harvinaisena haittavaikutuksena sydänlihastulehduksen mahdollisuus. Riski on suurin tehosteannoksen jälkeen nuorilla miehillä ja pojilla. Sydänlihastulehduksen riskiä ei ole havaittu muilla mRNA-teknologialla valmistetuilla rokotteilla.

Lue lisää blogista: Koronarokotteet ja sydänlihastulehdus.

Kantajaviruksiin pohjaavat rokotteet

Kantajavirusmenetelmässä virusta, joka on tavallisimmin jakaantumiskyvyttömäksi muokattu adenovirus, käytetään kuljettamaan rokotettavan omiin soluihin ohje halutun viruksen osan tuottamiseen. Koronaviruksen suhteen luonnollinen valinta on piikkiproteiini. Menetelmän perusajatus on vastaava kuin RNA-rokotteissa, eli käyttää elimistön omia soluja tuottamaan haluttua viruksen osaa, mikä sitten käynnistää puolustusreaktion. Menetelmien erona on, että RNA-rokotteissa ohje viedään soluihin RNA:n muodossa lipidipartikkelien avulla, kun taas kantajavirusta käytettäessä ohje on liitetty osaksi (adeno)viruksen perimää DNA:na.

Kantajaviruksiin pohjaavaa menetelmää hyödynnetään Suomessa kehitettävässä, nenäsumutteena annosteltavassa koronarokotteessa, sekä Oxfordin yliopiston ja AstraZenecan, ja Johnson & Johnsonin koronavirusrokotteissa. Myös Gamaleyan Instituutin Sputnik V -rokote toimii tällä periaatteella. Venäläisen Gamaleyan Instituutin Sputnik V -rokote on käytössä Venäjän lisäksi jo kymmenissä muissa maissa, EU:n alueella Unkarissa, Tšekissä ja Slovakiassa.

Toistaiseksi vielä tuntemattomasta syystä ainakin kahteen kantajavirukseen pohjaavaan koronarokotteeseen on yhdistetty riski harvinaiseen verenhyytymisjärjestelmän häiriöön, jossa hyytymistaipumus yhdistyy mataliin trombosyyttimääriin (Vaccine-induced Immune Thrombotic Thrombocytopenia VITT).  Haittavaikutuksen yhteydessä sairastuneiden veressä havaitaan verihiutaleiden toimintaa häiritseviä vasta-aineita (platelet factor 4 –vasta-aineita), mutta syytä niiden muodostumiselle ei vielä tiedetä. AstraZenecan rokotteen osalta riski on noin 1 tapaus 100 000 rokotettua kohden ja Johnson & Johnsonin rokotteella vastaavia tapauksia on havaittu noin 1 tapaus 200 000 rokotettua kohden. On hyvä kuitenkin huomata, että sairastettuun COVID-19-tautiin liittyy selvästi korkeampi aivolaskimotukoksen riski; yhdysvaltalaisen rekisteriaineiston perusteella kahden viikon kuluessa COVID-19-diagnoosista aivolaskimotukoksia esiintyi 39 miljoonaa tapausta kohden. Tällä hetkellä ei tiedetä, liittyykö Johnson & Johnsonin rokotteen kanssa hyvin samanlaiseen Sputnik V –rokotteeseen vastaavia veren hyytymisjärjestelmään liittyviä haittavaikutuksia.

EU:ssa myyntiluvan saaneet COVID-19-rokotteet

Euroopan komissio on hyväksynyt käyttöön neljä COVID-19-rokotetta:

• BioNTechin ja Pfizerin kehittämä mRNA-koronarokote BNT162b2 sai myyntiluvan 21.12.2020. Rokotteen kauppanimi on Comirnaty.

• Toinen EU:ssa käyttöön hyväksytty koronavirusrokote on lääkevalmistaja Modernan kehittämä mRNA-rokote, joka sai myyntiluvan 6.1.2021. Sekä Pfizerin että Modernan rokotteiden suojateho on 95 % oireista koronatautia vastaan.
• Oxfordin yliopiston ja AstraZenecan kehittämä ChAdOx1 nCoV-19-rokote hyväksyttiin käytettäväksi Britanniassa 30.12.2020, minkä jälkeen se on saanut käyttöluvan myös Intiassa, Argentiinassa ja Meksikossa.  Euroopan lääkevirasto (EMA) antoi sille myyntiluvan 29.1. 2021. EMA on arvioinut rokotteen käyttöä myös ilmenneiden hyytymisjärjestelmän häiriöiden jälkeen ja todennut, että rokotteen hyödyt ylittävät rokotteeseen liittyvät haittavaikutukset. Suomessa ei tällä hetkellä anneta AstraZenecan koronarokotetta.
• Johnson & Johnsonin kantajavirukseen pohjaava, yhtenä annoksena annettava rokote sai myyntiluvan 11. maaliskuuta 2021. Rokote oli saanut käyttöluvan Yhdysvalloissa jo helmikuussa. Suomessa rokotetta käytetään henkilöillä, joille mRNA-rokote ei sovellu.
• Viimeisin EMA:n hyväksymä koronarokote on yhdysvaltalaisen Novavaxin kehittämä proteiinirokote Nuvaxovid. Rokote sai EMA:n hyväksynnän 20.12.2021.

Rokottaminen COVID-19-tautia vastaan

Tällä hetkellä COVID-rokotetta tarjotaan ilmaiseksi Suomessa vain riskiryhmille. Aiemmin, vuodesta 2021 alkaen koko väestölle tarjottiin kolme rokotusannosta.

Koronarokotukset ovat kaikille vapaaehtoisia ja maksuttomia.

Rokottaminen ja rokotushankinnat Suomessa (sosiaali- ja terveysministeriö).

Lähteet:
European Medicines Agency, EMA
Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, THL

Teksti päivitetty 15.2.2024