Ihmisen metapneumovirus (HMPV) on viime vuosina noussut merkittäväksi kansanterveydelliseksi huolenaiheeksi aiheuttamansa huomattavan tautitaakan vuoksi. Erityisen alttiita vaikealle taudille ovat pienet lapset, ikäihmiset sekä immuunipuutteiset. Rokotekehitykseen kohdistuva tutkimus ja investoinnit ovat välttämättömiä.
Ihmisen metapneumoviruksen tunnistivat ensimmäisen kerran hollantilaiset virologit vuonna 2001. He eristivät lasten nenälimanäytteistä aiemmin tuntemattoman Pneumoviridae-heimoon kuuluvan viruksen. Samaan heimoon tiedettiin kuuluvan myös respiratory syncytial virus eli RSV. Uusi virus nimettiin ihmisen metapneumovirukseksi. Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että metapneumovirus on kiertänyt ihmisväestössä vähintään 50 vuoden ajan.
Virusta esiintyy monissa maissa erityisesti talvi- ja kevätkaudella. Metapneumovirusepidemiat alkavat tyypillisesti marraskuun ja helmikuun välisenä aikana, saavuttavat huippunsa helmikuun ja huhtikuun välillä ja jatkuvat huhti–heinäkuuhun saakka; kausi voi kestää siis 5 kuukautta. Riski metapneumovirusinfektion sairastamiseen säilyy vuosittain koko elämän ajan: aiempi tauti ei suojaa uusilta tartunnoilta.
Metapneumoviruksen aiheuttama infektio muistuttaa monin osin RSV-infektiota, sillä kummankin viruksen kohdesolut sijaitsevat hengitysteissä. Oirekirjo vaihtelee lievistä ylähengitystieoireista vaikeaan yskään. Potilailla voi esiintyä myös nenäntukkoisuutta, hengenahdistusta, korkeaa kuumetta, lihaskipua ja oksentelua. Vakavimmillaan tauti voi johtaa bronkioliittiin eli pienten hengitysteiden tulehdukseen sekä keuhkokuumeeseen. Osa tartunnan saaneista tarvitsee sairaalahoitoa näiden alahengitystietulehdusten vuoksi, mutta useimmilla tauti muistuttaa flunssaa tai influenssaa; toipuminen tapahtuu yleensä muutamassa päivässä.
Tauti on vaikeampi pienten lasten lisäksi erityisesti iäkkäillä sekä immuunipuutteisilla ja kroonisesti sairailla henkilöillä, kuten keuhkoahtaumatautia sairastavilla, syöpäpotilailla ja dialyysihoitoa saavilla potilailla. Tehohoitoon ja hengityksen tukihoitoon ajautuneiden osuus on ollut suuri, jopa kolmannes sairaalaan metapneumovirustaudin vuoksi otetuista. Sairaalahoidon kesto vaihtelee, mutta on keskimäärin pidempi kuin influenssaa sairastavilla, mihin lienee monta syytä. Tuoreessa tutkimuksessa metapneumovirusinfektioon liittyi mm. suurempi sydämen vajaatoiminnan osuus kuin influenssaan.
Vaikka valtaosalla tauti on melko lievä, sairaalahoitoon joutuneilla potilailla metapneumovirusinfektioon liittyväksi kuolleisuudeksi on raportoitu noin 7 %. Potilaista, joilla todettiin alahengitystieinfektio ja elintoimintojen häiriintyminen, kolmen kuukauden päästä elossa oli enää 73 %. Samat riskitekijät olivat yhteydessä myös kokonaiskuolleisuuteen vuoden kohdalla. Metapneumovirusinfektioiden vaikeusastetta voivat lisätä myös samanaikaiset infektiot muiden hengitystievirusten, kuten RS-viruksen, koronavirusten ja influenssaviruksen kanssa sekä bakteeriperäiset lisäinfektiot. Erityisesti samanaikaisen pneumokokki-infektion on raportoitu lisäävän kuolleisuusriskiä.
Metapneumovirus on kasvava maailmanlaajuinen huolenaihe lisääntyvän esiintyvyytensä vuoksi. Vaikka se tunnistettiin jo 25 vuotta sitten, se on edelleen merkittävästi alidiagnosoitu: koska rutiininomaista testausta ei käytetä laajasti, viruksen todellista tautitaakkaa todennäköisesti aliarvioidaan.
Tästäkin huolimatta ilmoitettujen metapneumovirusinfektioiden määrä on kasvanut tasaisesti maailmanlaajuisesti, ja joillakin alueilla on raportoitu sairaalahoitomääriä, jotka ylittävät influenssan ja COVID-19:n aiheuttamat määrät. Esimerkiksi Kiinassa raportoitiin viime vuonna metapneumoviruksen aiheuttaneen jopa 6 % testipositiivisista hengitystieinfektioista ja 5 % sairaalahoitojaksoista, millä se sijoittuu viiden merkittävimmän hengitystieinfektioita aiheuttavan viruksen joukkoon.
Koska metapneumoviruksen hoitoon ei ole spesifistä viruslääkettä, on tartuntojen vähentäminen keskeistä infektion tautitaakan vähentämiseksi. Lapset ovat avainasemassa viruksen levittäjinä. Tartunnan saatuaan he levittävät virusta ympäristöönsä 1-2 viikon ajan, mutta immuunipuutteisilla tuo aika voi olla pidempikin. Myös oireettomat voivat tartuttaa virusta. Virus tarttuu pisaroiden ja kosketuksen välityksellä helposti esimerkiksi lapsenlapsista isovanhempiin. Toistaiseksi tehokkain tapa suojautua on huolehtia hyvästä käsihygieniasta ja välttää lähikontaktia sairastuneisiin.
Ihmisen metapneumoviruksen ehkäisyyn ei tällä hetkellä ole markkinoilla rokotetta. Useita rokote-ehdokkaita, kuten eläviä heikennettyjä rokotteita, vektoripohjaisia rokotteita ja viruspartikkelirokotteita, tutkitaan parhaillaan prekliinisissä ja varhaisen vaiheen kliinisissä tutkimuksissa. Tutkittavat metapneumovirusrokotteet ovat yleensä yhdistelmävalmisteita, jotka antavat suojaa myös sukulaisvirusta RSV:tä vastaan. Turvallisen ja tehokkaan rokotteen saaminen markkinoille on kaikkien toive.
Kansanterveydellisesti erityisen tehokkaita ovat lähestymistavat, jotka kohdistuvat samanaikaisesti useisiin hengitystieviruksiin. RSV-, influenssa- ja SARS-CoV2-viruksiin sekä pneumokokkiin on jo markkinoilla olevia toimivia rokotteita. Myyntiluvan on saanut myös ensimmäinen influenssa-COVID -yhdistelmärokote. Edellä mainittujen rokotteiden laajamittainen käyttö vähentää myös metapneumoviruksen kanssa samanaikaisiin yhteisinfektioihin liittyviä vaikeita tautitapauksia.
FVR:llä tutkitaan tänä syksynä yhdistelmärokotetta, jonka tavoitteena on antaa ikäihmisille samanaikaisesti suojaa sekä metapneumovirusta (HMPV) että RSV:tä vastaan. Tämän tutkimusrokotteen kehitykseen osallistuminen sopii erinomaisesti usean hengitystieviruksen ehkäisyyn samanaikaisesti tähtäävään strategiaan. Olemme FVR:llä ylpeitä, kun saamme olla mukana tässä uraauurtavassa tutkimuksessa, joka tähtää ikäihmisten sairastavuuden ja sairaalahoitojen vähentämiseen.
TUTKIMUS: RSV+hMPV-yhdistelmärokote hengitystieinfektioita vastaan: tutkimus yli 60-vuotiaille >>
