Puutiaisten eli punkkien määrä ja levinneisyys ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosikymmeninä, minkä seurauksena niistä on tullut monille suomalaisille tuttu riesa. Useimmat tietävät myös, että punkit voivat levittää tauteja, minkä vuoksi niiltä suojautuminen on tärkeää. Moni on kuullut myös niin sanotusta punkkirokotteesta. Nimitys on kuitenkin hieman harhaanjohtava, sillä Suomessa punkit levittävät kahta eri tautia, joista vain toista voidaan ehkäistä rokotteella. Tässä kirjoituksessa käydään läpi, mitä eroa punkkien levittämillä taudeilla on, miten niiltä voi suojautua ja miksi rokote on toistaiseksi saatavilla vain toista tautia vastaan.
Suomessa punkit levittävät kahta eri tautia: puutiaisaivokuumetta (tick-borne encephalitis, TBE) ja borrelioosia (Lymen tauti). Puutiaisaivokuume on viruksen aiheuttama tauti. Se on melko harvinainen ja Suomessa on viime vuosina todettu noin 250 laboratoriovarmistettua tapausta vuodessa. Puutiaisaivokuumeen oireet ja viruksen aiheuttama keskushermostoinfektio voivat kuitenkin olla vakavia, eikä tautiin ole tehokasta lääkehoitoa, vaan hoito on oireenmukaista. Lisäksi osa tautiin sairastuneista voi saada pitkäaikaisia jälkioireita tai pysyviä haittoja.
Puutiaisaivokuumetta vastaan on käytössä kaksi tehokasta rokotetta, jotka antavat hyvän suojan tautia vastaan. Rokotussarjaan kuuluu kolme annosta, minkä jälkeen suojaa ylläpidetään tehosteannoksilla 3–5 vuoden välein.
Puutiaisaivokuumeen ilmaantuvuudessa on Suomessa suuria alueellisia eroja. Tämän vuoksi rokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan henkilöille, jotka asuvat tai oleskelevat suuren osan vuodesta korkean ilmaantuvuuden alueilla. Muilla alueilla asuville rokotetta suositellaan, jos he liikkuvat paljon luonnossa alueilla, joilla puutiaisaivokuumetta esiintyy, mutta tällöin rokote hankitaan omakustanteisesti.
Toinen punkkien levittämä tauti, borrelioosi, on bakteeritauti, jonka aiheuttavat Borrelia-suvun bakteerit. Tauti on huomattavasti puutiaisaivokuumetta yleisempi. Suomessa todetaan vuosittain noin 2 500 laboratoriovarmistettua borrelioositapausta, mikä on noin kymmenkertainen määrä puutiaisaivokuumeeseen verrattuna. Laboratoriovarmistetut tapaukset edustavat kuitenkin vain pientä osaa kaikista borrelioositapauksista, sillä valtaosa diagnosoidaan tyypillisen kliinisen kuvan perusteella ilman laboratoriotutkimuksia, ja osa tapauksista jää kokonaan tunnistamatta. Borrelioositartuntoja arvioidaankin olevan Suomessa todellisuudessa yli 20 000 vuodessa.
Puutiaisaivokuumeeseen verrattuna valtaosa borrelioositapauksista on lieviä ja paranee hyvin. Hoitamattomana borrelioosi voi kuitenkin levitä esimerkiksi hermostoon, niveliin tai harvemmin sydämeen. Koska kyseessä on bakteeritauti, sitä voidaan yleensä hoitaa tehokkaasti antibiooteilla, etenkin silloin, kun tauti todetaan varhaisessa vaiheessa.
Puutiaisaivokuumeesta poiketen borrelioosia vastaan ei toistaiseksi ole käytössä rokotetta. Rokotteen kehittäminen on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi kuin puutiaisaivokuumerokotteen. Haasteena on muun muassa se, että borrelioosia aiheuttavat useat eri Borrelia-lajit ja bakteeri pystyy muuntelemaan pinnallaan olevia proteiineja, mikä vaikeuttaa pitkäkestoisen suojan aikaansaamista.
Ensimmäinen borrelioosirokote, LYMErix, oli Yhdysvalloissa käytössä vuosina 1998–2002. Rokote kehitettiin suojaamaan Pohjois-Amerikassa yleisimpiä Borrelia-lajeja vastaan, eikä sitä koskaan otettu käyttöön Euroopassa. Rokote poistui markkinoilta muutaman vuoden kuluttua vähäisen kysynnän vuoksi.
Viime vuosina rokotekehitys on kuitenkin edennyt merkittävästi. Pisimmällä on Pfizerin ja Valnevan yhdessä kehittämä proteiinipohjainen VLA15-rokote, joka on suunniteltu antamaan suojaa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa esiintyviä tärkeimpiä Borrelia-lajeja vastaan. Rokotetta on tutkittu laajassa vaiheen 3 kliinisessä tutkimuksessa, johon osallistui noin 9 400 vapaaehtoista Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Mukana oli myös suomalaisia tutkittavia, joista noin 300 osallistui tutkimukseen FVR – Suomen rokotetutkimuksen tutkimusklinikoiden kautta. Tutkittaville annettiin kolmen annoksen perusrokotussarja ja noin vuoden kuluttua tehosteannos.
Rokotevalmistajan julkistamien alustavien tutkimustulosten perusteella rokotteen suojateho borrelioosia vastaan oli tehosteannoksen jälkeen yli 70 %, ja valmistaja on ilmoittanut aikovansa hakea rokotteelle myyntilupaa. Jos alustavat tulokset vahvistuvat ja rokote saa myyntiluvan, ensimmäinen Eurooppaan soveltuva borrelioosirokote voi tulla käyttöön jo lähivuosina.
Puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin ehkäisemisessä tärkeää on punkkikontaktien välttäminen, sillä tarttuakseen sekä puutiaisaivokuumevirus että Borrelia-bakteeri vaativat punkin kiinnittymisen ihoon. Punkkitartuntojen riskiä voi pienentää käyttämällä suojaavaa vaatetusta, punkkikarkotteita, välttämällä korkeaa heinikkoa ja tekemällä huolellisen punkkitarkastuksen luonnossa liikkumisen jälkeen.
Puutiaisaivokuumeen ja borrelioosin tartuntatavoissa on kuitenkin yksi merkittävä ero. Puutiaisaivokuumevirus sijaitsee punkin sylkirauhasissa, minkä vuoksi tartunta voi tapahtua jo hyvin pian punkin kiinnittymisen jälkeen. Borrelia-bakteerit sen sijaan elävät punkin suolistossa ja tarvitsevat yleensä vähintään noin vuorokauden siirtyäkseen ihmiseen. Tämän vuoksi punkin nopea poistaminen vähentää tehokkaasti borrelioosin riskiä, mutta ei välttämättä estä puutiaisaivokuumetartuntaa.
Borrelioosin tavallisin ensioire on puremakohdan ympärille päivien tai viikkojen kuluessa ilmaantuva vähitellen laajeneva rengasmainen ihottuma (erythema migrans). Kaikille ihottumaa ei kuitenkaan kehity. Borrelioosi voi aiheuttaa myös kuumetta, päänsärkyä, lihas- ja nivelkipuja. Hoitamattomana infektio voi levitä keskushermostoon, niveliin tai harvemmin sydämeen.
Borrelioosi voidaan yleensä hoitaa tehokkaasti antibiooteilla, erityisesti silloin, kun hoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa. Siksi laajenevan ihottuman tai muiden borrelioosiin sopivien oireiden ilmaantuessa kannattaa hakeutua terveydenhuollon arvioon.
Punkkien levittämien infektioiden merkityksen arvioidaan kasvavan tulevaisuudessa. Ilmaston lämpeneminen lisää todennäköisesti punkkien määrää ja laajentaa niiden levinneisyysaluetta. Samalla leudommat talvet pidentävät punkkien aktiivista kautta, jolloin ihmiset altistuvat niille aiempaa suuremman osan vuodesta.
Ilmaston lämpeneminen voi myös lisätä muiden punkkivälitteisten infektioiden merkitystä Suomessa. Suomalaisista punkeista on jo löydetty useita muitakin taudinaiheuttajia kuin puutiaisaivokuumevirusta ja borreliabakteereja, mutta toistaiseksi niiden aiheuttamat ihmistartunnat ovat olleet harvinaisia.
Pitkällä aikavälillä myös uusien puutiaislajien leviäminen Suomeen on mahdollista. Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Euroopassa esiintyviä Hyalomma-puutiaisia on löydetty Suomesta yksittäisiä kertoja muuttolintujen mukana. Toistaiseksi niiden ei kuitenkaan arvioida vakiintuneen Suomeen, sillä nykyiset ilmasto-olosuhteet eivät todennäköisesti mahdollista niiden talvehtimista.
Vaikka punkkien määrä ja niiden levittämien tautien merkitys voivat tulevaisuudessa kasvaa, myös mahdollisuudet suojautua niiltä paranevat jatkuvasti. Jo nykyisin ehkäisykeinojen lisäksi kehitteillä on uusia rokotteita, jotka voivat tulevaisuudessa tarjota suojaa yhä useampaa punkkien levittämää tautia vastaan.
Pfizerin ja Valnevan lehdistötiedote liittyen VLA15-rokotteeseen
Tutkimus borrelioosin ilmaantuvuudesta Suomessa
Incidence of Lyme Borreliosis in Finland: Exploring Observed Trends Over Time Using Public Surveillance Data, 2015–2020. Skufca J, De Smedt N, Pilz A, Vyse A, Begier E, Blum M, Riera M, Gessner BD, Stark JH. Vector Borne Zoonotic Dis. 2023 Apr 12;23(4):256–264. https://doi.org/10.1089/vbz.2022.0047
THL:n puutiaisaivokuumerokote-sivustot
https://thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/tbe-rokote/rokotusohjelman-ulkopuoliset-rokotukset
https://thl.fi/ohjeita-ammattilaisille/tbe-rokote
