Influenssa on merkittävä tauti – parempia rokotteita tarvitaan
Rokottein ehkäistävänä tautina influenssa on pulmallinen. Se on ”liikkuva maali”, koska aiheuttajaviruksia on lähtökohtaisesti neljä ja ne kaikki muuntuvat jatkuvasti ja aktiivisesti. Vaikka rokotteeseen valitaan kausittain WHO:n toimesta mahdollisimman todennäköiset seuraavalla kaudella kiertävät virukset, ei ennustaminen aina onnistu. Jos rokote vastaa hyvin seuraavan kauden valtavirusta, on kokonaistehokkuus hyvä, mutta jos vallitsevana onkin reilusti muuntunut virus, jää teho matalaksi. Useimmiten todellisuus on jotain siltä väliltä.
Rokotteen merkitystä on vaikea hahmottaa, koska influenssan aiheuttamasta taudista vain jäävuoren huippu on näkyvissä: kotona ilman testausta sairastetut kuumepäivät, poissaolot ja pitkittyneet yskät menevät usein tavallisen ”flunssan” piikkiin ja toisaalta influenssan myötä puhkeavat ja pahenevat pitkäaikaissairaudet eivät myöskään yleensä näy influenssatilastoissa. Oma lukunsa ovat ne ikäihmiset, joille influenssa on kamelin selän katkaiseva korsi, eikä itsenäisen elämän jatkaminen ole taudin jälkeen mahdollista.
Influenssarokote on kustannustehokas, mutta ei optimaalinen
Influenssarokotteisiin tarkoitettuja viruksia kasvatetaan tyypillisesti hedelmöitetyissä kananmunissa. Tämä valmistustapa kestää niin kauan, että rokotevirukset pohjoista pallonpuoliskoa varten on valittava jo helmikuussa, joten kiertävä virus ehtii usein muuntua ennen influenssakauden alkua. Myös kasvatettavassa rokoteviruksessa tapahtuu toisinaan muutoksia, joiden vuoksi kasvatettu virus ei vastaakaan täysin aiottua rokotevirusta. Suurien rokotemäärien tuottaminen kananmunissa on myös logistisesti haastavaa.
Oman haasteensa influenssarokotteelle luo immuunivasteen heikkous elämän ääripäissä. Pienten vauvojen immuniteetti on vasta kehittyvä, eikä heille ei ole ehtinyt syntyä lainkaan pohjaimmuniteettia väestössä kiertävien influenssavirusten myötä. Vielä haastavampaa on, että immunologisten ikämuutosten vuoksi nykyisten influenssarokotteiden tehokkuus ikäihmisillä on useimmiten selvästi matalampi kuin lapsilla ja nuorilla aikuisilla.
Tehokkaampia rokotteita on jo käytössä
Influenssarokotteiden tärkeimpänä vaikuttavana, immunologisen vasteen tuottavana osana (ns. antigeenina) toimii nykyään yleensä viruksen pintaproteiini, hemagglutiniini. Se synnyttää elimistössä melko lyhytikäisiä vasta-aineita, jotka estävät viruksen kiinnittymisen soluun ja sitä kautta taudin syntymisen. Pahaksi onneksi juuri hemagglutiniinin soluun tarttuva osa muuntuu valintapaineessa nopeimmin, minkä vuoksi rokotteen teho joinakin vuosina jää matalaksi, eikä suoja kestä seuraavalle kaudelle.
Käytössä on jo rokotteita, joiden ominaisuuksia on pystytty parantamaan. Suomen kansallisessa rokotusohjelmassakin on vuodesta 2015 ollut lapsille suunnattu rokote, joka pohjautuu elävään, mutta heikennettyyn rokotevirukseen. Se ei aiheuta influenssaa, koska rokotevirukset eivät pysty lisääntymään alahengitysteiden lämpötilassa. Rokote annostellaan nenäsumutteena ja sen etuna on luonnollista influenssainfektiota matkiva prosessi, jossa vasta-aineita syntyy jo nenän limakalvolla ja joka aikaansaa myös soluvälitteistä immuunivastetta.
Tänä vuonna Suomessa on kaupallisesti saatavilla 60 vuotta täyttäneille tarkoitettu korkea-annoksinen influenssarokote, joka sisältää nelinkertaisen annoksen rokoteantigeenia tavanomaiseen verrattuna. Siitä on vastaavana kolmivalenttisena valmisteena kokemusta Yhdysvalloissa vuodesta 2009 alkaen ja rokotteen on todettu paitsi estävän tavanomaista rokotetta enemmän laboratoriossa varmistettua influenssaa, myös ikäihmisten sydän- ja verisuonitaudeista sekä hengitystiesairauksista johtuvia sairaalahoitoja. Suomessa kaudella 2019–2020 aloitettu laaja FinFluHD-tutkimus korkea-annoksisen nelivalenttisen rokotteen tehokkuudesta sairaalahoitoa vaativia sydän- ja verenkierto- sekä hengitystiesairauksia vastaan jouduttiin keskeyttämään COVID-19-pandemian vuoksi. Tietoja rokotteen kustannusvaikuttavuusanalyyseja varten joudutaan vielä odottamaan, ennen kuin sen ottamista rokotusohjelmaan päästään arvioimaan.
Uusia influenssarokotteita horisontissa
Perinteisin tapa rokotteen tehokkuuden lisäämiseen on lisätä siihen apuainetta, ns. adjuvanttia, joka lisää elimistön immuunijärjestelmän kykyä tunnistaa rokotteen antigeeni elimistölle vieraaksi ja muodostaa immuunivaste. Rokoteviruksia voidaan kasvattaa soluviljelmissä, jolloin rokotevirus ei muunnu kuten kananmunissa ja valmistus on nopeampaa, jolloin kiertäville viruksille ei jäisi aikaa muuntua merkittävästi, jos virukset kausi-influenssarokotetta varten voitaisiin valita myöhemmin kuin nykyään. Apuainetta sisältävä rokote ikääntyville on ollut käytössä 25 vuotta ja nisäkässolulinjalla valmistettu rokote 10 vuotta. Niillä on myyntilupa myös Euroopassa, mutta Suomessa niitä ei ole toistaiseksi saatavilla. Kasvipohjaisella solulinjalla valmistettu rokote on lähetetty myyntilupa-arvioon Kanadassa ja ihmisperäisten solulinjojen käyttö on alustavissa selvittelyissä.
Rokotekehityksessä puhaltaa paljon myös uusia tuulia ja uusien rokotteiden kehittelytyö jatkuu. Esimerkkinä mRNA-rokotteet: COVID-19-pandemian vuoksi saatiin nopeasti käyttöön koronavirusrokotteita, joiden valmistusmenetelmiä on mahdollista käyttää myös influenssarokotteiden tuotannossa. Rokotetuotannossa voidaan synteettisesti valmistaa ns. lähetti-RNA:ta (mRNA), jota influenssavirus luonnon infektioissa muodostaa koodaamaan jälkeläisvirusten proteiinien valmistusta kohdesoluissa. Rokotteessa mRNA saatetaan esim. nanopartikkeliin pakattuna rokotetun soluihin. Solut valmistavat mRNA:n ohjeen mukaista proteiinia, joka saa elimistön tuottamaan haluttuja vasta-aineita. Ensimmäiset influenssaa vastaan suunnatut mRNA-rokotteet ovat jo kliinisissä testeissä. Geenitekniikkaa hyödynnetään myös siirtämällä influenssaviruksen geneettistä materiaalia muihin, harmittomiin viruksiin, jotka tuottavat täsmälleen halutunlaista rokoteantigeeniä joko soluviljelmissä tai mRNA-rokotteiden tavoin elimistön omissa soluissa.
Pitkäaikainen haave influenssarokotteiden parantamiseksi on ollut, että rokoteantigeeneiksi voitaisiin valita influenssaviruksen sellaisia rakenneosia, jotka eivät muutu kovin herkästi. Useita eri rakenteita kohtaan muodostuvien vasta-aineiden ja soluvälitteisen immuniteetin on todettu olevan laajakirjoisia, eli tepsivän muuntuneisiin, jopa kokonaan eri kantaa edustaviin influenssaviruksiin. Vaikka soluvälitteinen immuniteetti ei estä tautia, vaan lieventää sen vakavuutta, saattaa laajakirjoisuuden ja immunologisen muistin myötä olla mahdollista saavuttaa pitkäkestoinen suoja, jolloin rokotteita ei tarvitsisi ottaa vuosittain. Tällaisia ns. ’universaaleja’ rokotteita on ollut kliinisissä tutkimuksissa jo vuosia, mutta varsinaista läpimurtoa ei ole vielä saavutettu.
Vain otettu rokote toimii
Tehokkaampia influenssarokotteita odotellessa ei pidä aliarvioida nykyisten rokotteiden merkitystä. Vaikka tehokkuus toisinaan vaikuttaa vaatimattomalta, influenssa jälkiseuraamuksineen on niin yleinen, että nykyisetkin rokotteet, joita käytetään Suomessa noin miljoona annosta vuodessa, ehkäisevät erittäin varteenotettavan määrän inhimillistä kärsimystä ja kansantaloudellisia menetyksiä. Mutta vain otettu rokote toimii ja vain korkealla rokotuskattavuudella voidaan suojella niitä, joiden elimistö ei itse pysty muodostamaan riittävää influenssasuojaa.
KirjoittajA
Ritva Syrjänen
lt, Erikoistutkija
FVR – Suomen rokotetutkimus