Influenssan nimi tulee italiankielisestä termistä ”influenza di freddo” – kylmyyden vaikutus – jolla kuvattiin talven 1357 tautiepidemiaa Firenzessä. Siis varsin samankaltainen ajatus kuin suomen kielen sanassa vilustuminen.

Ensimmäisenä koko maailmaa koskevana influenssapandemiana on pidetty vuosien 1889–1892 epidemiaa, joka kiersi koko maailman nopeasti. Epidemia alkoi Venäjältä, minkä vuoksi sitä kutsuttiin nimellä ”ryssän yskä” tai ”Russian flu”. Viruksen tarkempi alatyyppi ei ole tiedossa, mutta taudinkuva muistutti nykyajan kausi-influenssaa. On arvioitu, että jopa 40 % maailman väestöstä sairastui influenssaan pandemian aikana.

1900-luvun influenssapandemiat

Kaikki ovat varmasti kuulleet “espanjantaudista”, ensimmäisen maailmansodan jaloissa syntyneestä tuhoisasta influenssapandemiasta. Se alkoi vuonna 1917 USA:ssa armeijan harjoitusleiriltä ja kiersi etenkin sotilaiden mukana hyvin tehokkaasti mantereelta toiselle. Erikoista tässä pandemiassa oli se, että influenssaan ja sen jälkitauteihin menehtyi etenkin nuoria alle 40-vuotiaita ihmisiä, kuten esimerkiksi sotilaita.

Samaan viruskantaan kuuluva virus aiheutti vuonna 2009 influenssapandemian, “sikainfluenssan”. Kaikkein vanhimmat kansalaiset eivät sairastuneet, sillä heillä oli vielä vastustuskykyä vuoden 1918 epidemiasta ja sen jälkeisiltä vuosikymmeniltä. Sen sijaan nuoremmat olivat vakavan taudin riskissä, koska tämä influenssa A -viruskanta ei ollut kiertänyt maapallolla vuosikymmeniin eikä se sisältynyt influenssarokotteeseen.

Näiden välissä pandemioita aiheuttivat muut A-influenssavirukset: vuonna 1957 alkanut “aasialainen” ja vuonna 1968 alkanut “hongkongilainen”. Näiden pandemioiden vakavuus ja levinneisyys vaihtelivat alueittain, mutta molemmat aiheuttivat selvästi vähemmän tuhoa ja vahinkoa kuin “espanjantauti”. “Hongkongilaisen” aiheuttaja oli todennäköisesti “aasialaisen” aiheuttajasta muuntunut A-influenssaviruksen alalaji.

Kadonnut B-influenssaviruskanta

B-influenssa on selvästi veljeään A-influenssaa lievempi tauti. Se ei myöskään pysty aiheuttamaan yhtä laajoja epidemioita eikä ole koskaan aiheuttanut pandemiaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö virus kiertäisi ahkerasti maapallolla ja sairastuttaisi miljoonia ihmisiä vuosittain.

Vuonna 1987 aiemman kiertävän B-influenssakannan syrjäytti uusi viruskanta, joka kanadalaisen löytöpaikkansa mukaan sai nimekseen Victoria. Vastaavasti vuonna 1988 löydettiin japanista Yamagata-virus, joka alkoi kiertää samanaikaisesti Victoria-kannan kanssa. Pitkään maapallolla leviävät B-influenssavirukset olivat näiden kahden jälkeläisiä: joko Victoria- tai Yamagata-kantaa.

Koronapandemia eristi ihmiset koteihinsa ja vähensi merkittävästi ihmisten kanssakäymistä toistensa ja kiertävien virusten kanssa. Influenssaa sairastettiin vain murto-osa tavanomaisten vuosien määrästä. Yamagata-linjan B-influenssavirukset eivät ole kiertäneet maailmaa enää vuoden 2020 jälkeen. Vaikuttaa siltä, että ne ovat kuolleet sukupuuttoon ja Victoria-kannan virukset ovat voittaneet 35-vuotisen kilpailun maailman B-influenssaherruudesta.

Taudinaiheuttajan löytyminen ja rokotteen kehitystyö

Influenssavirukset syntyivät noin 4000 vuotta sitten. A- ja B- influenssavirukset erkaantuivat toisistaan 2000 vuotta sitten, suunnilleen ajanlaskumme alussa.  Vaikka mikrobit ovat olleet seuranamme tuhansia vuosia, vasta 1800-luvulla pystyttiin ensimmäisen kerran tunnistamaan erilaisia bakteereita ja vähitellen alettiin ymmärtää mikrobien merkitys taudinaiheuttajina. 1800-luvun lopulla alettiinkin aktiivisesti etsiä myös influenssan aiheuttajaa.

Vuonna 1892 influenssaepidemian aikana Richard Pfeiffer löysi patogeenin influenssapotilaiden keuhkoista. Tämä bakteeri nimettiin Haemophilus influenzaeksi suurin toivein. Kyseinen bakteeri ei kuitenkaan aiheuta influenssaa – sen aiheuttaa virus, jota tuon aikakauden mikroskoopeilla ei pystynyt näkemään, mikä tietenkään ei ajan tiedemiehillä ollut tiedossa. Virus onnistuttiin eristämään vasta hyvän aikaa vuoden 1918 pandemian jälkeen, tässä onnistuttiin lopulta Lontoossa vuonna 1933.

Kun mikrobin oli todistettu aiheuttavan influenssan, päästiin kehittämään rokotetta. Ensimmäiset heikennettyä kokonaista virusta sisältävät rokotteet onnistuttiin valmistamaan 1930-luvun lopussa. Lopulta Yhdysvalloissa löydettiin B-influenssa ja vuodesta 1942 alkaen oli saatavilla ns. bivalenttinen rokote sekä A- että B-influenssaa vastaan.

Rokotteet kuitenkin menettivät tehonsa vuoteen 1947 mennessä, kun kiertävät viruskannat muuttuivat. Tällöin Maailman terveysjärjestön (WHO) oli aika ottaa ohjat käsiinsä. Se perusti vuonna 1948 influenssakeskuksen ja alkoi vuodesta 1952 lähtien kerätä tarkempia tietoja maailmalla kiertävistä viruskannoista rokotteiden päivittämistä varten.

Rokotteen koostumus – mitä laitetaan tänä vuonna?

Koska maailmaa kiertävät influenssalajit voivat vaihdella vuosittain, myös influenssarokotetta tulee päivittää usein. WHO antaa jäsenmaidensa sille toimittamien seurantatietojen perusteella joka vuosi helmikuussa pohjoiselle pallonpuoliskolle suosituksen siitä, mitä viruskantoja rokotevalmistajien tulisi influenssarokotteessaan tulevana influenssakautena käyttää.

Vuodesta 2018 lähtien B-influenssan kantoina on Suomen rokotusohjelmassa käytetty sekä Victoria- että Yamagata -linjan viruksia. Myös A-influenssaa on ollut kahta alalajia. Siten kausi-influenssarokotteessa on viime vuosina ollut neljää eri viruskantaa, minkä johdosta rokotetta on kutsuttu nelivalenttiseksi (A+A+B+B).

Helmikuussa 2024 WHO kuitenkin odotetusti luopui Yamagata-viruksen suosittelemisesta rokotteeseen, koska sitä ei ole esiintynyt vuoden 2020 jälkeen. Nelivalenttisen rokotteen sijaan WHO suosittaa kausi-influenssarokotteeksi jatkossa kolmivalenttista (A+A+B) rokotetta.  

Useilla rokotevalmistajilla on ollut haasteita siirtyä nopeasti nelivalenttisten rokotteiden tuotannosta kolmevalenttisiin ja siksi  Suomen kansallisessa rokotusohjelmassa tarjotaan  edelleen kaudella  2024-2025 pistettävät influenssarokotteet nelivalenttisina, vain lasten nenäsumuterokote on kolmivalenttinen.

FVR:ssä tutkitaan parhaillaan epidemiakaudelle 2024–2025 räätälöityä kolmivalenttista, aikuisille tarkoitettua influenssarokotetta.

Toiveissa on, että rokotekehityksen myötä onnistutaan kehittämään ns. “universaali” influenssarokote, jonka vaikutusmekanismi ei perustu viruksen nopeasti muuttuviin rakenneosiin. Tällöin se antaisi suojaa muuntuneita ja jopa kokonaan eri kantaa edustavia influenssaviruksia vastaan, eikä rokotetta tarvitsisi päivittää eikä ottaa vuosittain. Lähitulevaisuudessa realistisempaa kuitenkin on, että erilaisia influenssarokotteita kohdistetaan eri ikä- ja kohderyhmille yksilöllisemmän tarpeen mukaan.

Lue myös aiheesta aiemmin kirjoitettu blogi: ”Influenssa on merkittävä tauti – parempia rokotteita tarvitaan”.

Lähteet:

https://www.who.int/news-room/spotlight/history-of-vaccination/history-of-influenza-vaccination

https://historyofvaccines.org/diseases/hib-haemophilus-influenzae-type-b

Täydellinen lähdeluettelo kirjoittajilta

Meillä on erityistehtävä: sinun terveytesi