Keltakuume

Keltakuumeen aiheuttaa flavivirus, jota levittää pieni Aedes-hyttynen. Tautiryppäitä esiintyy erityisesti 40 maassa, joista 27 on Afrikassa ja 13 Latinalaisessa Amerikassa. Tautiepidemia on erityisen vakava aina kun hyönteiset levittävät sitä uudelle alueelle, vähän samaan tapaan kuin zika-virusepidemia Brasiliassa joitain vuosia sitten. Historiankirjoista löytyy hurjia kertomuksia esimerkiksi siitä, kun keltakuume levisi New Yorkin korkeudelle englantilaisiin siirtokuntiin 1600-luvulla. 

Keltakuume-epidemiat tuntuvat erityisen pelottavilta, sillä joka kymmenes sairastunut menehtyy vaikeaoireiseen virustautiin. Virukseen tehoavaa lääkitystä ei ole ja epidemia-alueilla on harvoin huipputasoista lääketiedettä sairastuneiden saatavilla. Lisäksi keltakuume-epidemioita on esiintynyt 1960-luvulta alkaen aiempaa tiheämmin ja taudista kärsivien määrä kasvaa koko ajan.  

Matkailu ja ilmastonmuutos uhkaavat 

Jo sata vuotta sitten keltakuumerokotteen kehitystä vauhditti länsimaisia työntekijöitä ja armeijoita trooppisissa siirtokunnissa kaatanut tauti. Edelleenkin matkailuun liittyvä riski on olemassa, myös suomalaisilla turisteilla. On kuitenkin hyvä muistaa, että matkailua on myös trooppisten maiden välillä. Keltakuumetta on matkailijoiden mukana todistettavasti siirtynyt mm. Afrikan laidalta toiselle ja Afrikasta Kiinaan.  

Aedes-hyttynen on levinnyt kaikille mantereille ja tällä hetkellä sen elinalueilla asuu kolmannes maapallon väestöstä. Ilmastonmuutoksen myötä hyttysen elinalueet lisääntyvät ja myös Euroopassa keltakuumetta levittäviä hyttysiä esiintyy useimmissa maissa. Jos tällaiselle alueelle, jossa ihmiset eivät ole rokotettuja keltakuumetta vastaan, tulee matkailijana keltakuumepotilas, voivat hänen vertansa imeneet hyttyset alkaa levittämään virusta väestössä. Riskit isoihin epidemioihin ovat hyvinkin mahdolliset. 

Kaikkialla maailmassa muuttoliike tiheästi asuttuihin suurkaupunkeihin kasvaa. Globaali matkustelu suurkaupunkien välillä on todellinen riski keltakuume-epidemioille. Tiheästi asutuilla alueilla keltakuume voi muuttua laajaksi epidemiaksi hyvinkin nopeasti. Rokottamalla matkailijoita keltakuumetta vastaan pyritään ehkäisemään matkailuun liittyvät riskit. 

Kananmunat keltakuumerokotteen valmistuksen haasteena 

Mitä tehdä, jos epidemia alkaa? Mistä saada rokotteita? Vain harvat maat – Brasilia, Kiina ja Venäjä -valmistavat keltakuumerokotteitaan itse. Muun maailman rokotteiden valmistus on pääosin yhden ison monikansallisten yhtiön varassa. Keltakuumerokotetta valmistaa rokotekehityksen kantaisän Louis Pasteurin jalanjäljissä Institute Pasteur Senegalissa sekä lääkeyhtiö Sanofi Pasteur, jonka tehtaat ovat Ranskassa ja Yhdysvalloissa.  

Rokote keltakuumetta vastaan kehitettiin 1930-luvulla. Lääketieteen Nobelin palkinto luovutettiin eteläafrikkalaiselle Max Theilerille tästä keksinnöstä vuonna 1951. Rokote sisältää samoja viruksia, jotka aiheuttavat itse taudinkin. Niitä on kuitenkin heikennetty niin, että rokotevirukset aiheuttavat elimistössä ainoastaan immuunivasteen syntymisen, ei itse tautia. Rokote on tehokas ja antaa elinikäisen suojan. 

Rokotteen valmistusmenetelmä on yksinkertainen. Viruksia laitetaan elävän solun sisään lisääntymään. Kun solu on iso, menetelmä on helpompi. Siksi viljelemiseen käytetään helposti saatavilla olevia linnun munasoluja: kananmunia. Ympäri maailman tälläkin hetkellä on rokotetehtaissa kärryissä vieri vieressä päällekkäisillä hyllyillä miljardeja kananmunia rokoteviruksia sisällään. Lopulta kanamunat rikotaan ja virukset puhdistetaan, kuivataan ja pakataan lasipulloihin rokoteasemille kuljetettavaksi. 

Menetelmä on kuitenkin hidas. Tämä realisoitui erityisesti vuonna 2016, kun poikkeuksellisen suuri aiemmin rokottamaton väestö altistui keltakuumeelle sen tultua hyttysten mukana Angolan ja Kongon suurkaupunkialueille.  Tuolloin laskettiin, että suurepidemian estämiseksi tulee rokottaa seitsemän miljoonaa ihmistä 10 päivässä. Rokotevalmistajat eivät pystyneet reagoimaan lisääntyvään kysyntään riittävän nopeasti. Poikkeuksellisesti WHO antoi luvan jakaa paikallisilla rokoteasemilla yhden henkilön rokoteannoksia useammalle lapselle. Tuhannet ihmiset saivat silti taudin. 

Angolan ja Kongon epidemian jälkeen maailman merkittävimmät rokotejärjestöt WHO, Unicef ja GAVI päättivät kääriä hihat keltakuume-epidemioiden torjumisen suhteen. Vuonna 2017 perustettiin EYE-liike (Eliminating Yellow fever Epidemics), jossa ensimmäisenä tavoitteena on rokotevalmistuksen ongelmien ratkaiseminen. Lisäksi useita tutkimuksia on käynnissä pienemmillä rokoteannoksilla, ja niiden tulokset vaikuttavat ainakin epidemia-aikoja ajatellen lupaavilta. WHO kuitenkin suosittelee annoksien jakamista vain kriisiytyneissä tilanteissa, joten suuria määriä rokoteainetta tarvitaan jatkossakin. 

Maailma on monimutkainen ja oikeasti kaikki liittyy kaikkeen. Eläintalous liittyy ihmisten terveyteen ja rokotteisiinkin. Tätä ilmiötä kutsutaan nimellä One Health. Parhaillaan jylläävä lintuinfluenssapandemia on tehnyt infektioturvallisten kananmunien saatavuudesta ongelmallisen: varotoimina tartuntapesäkkeitä on eliminoitu ja suuria munaeriä jouduttu hävittämään. Epidemian alkaessa on kova kiire saada riittävästi kanamunia rokotetehtaisiin tuotannon lisäämiseksi, mutta tällä hetkellä munia ei riitä rokotevalmistuksen kasvattamiseen. Nykyisellä tavalla valmistetut rokotteet eivät myöskään sovellu kananmuna-allergisille.  

On vihdoin myönnettävä, että 1930-luvulta peräisin oleva keltakuumerokotteen valmistustapa kananmunissa on liian hidas, epävarma ja- haavoittuvainen. 

Helpompi ja varmempi tapa valmistaa keltakuumerokote

Kananmunien sijaan rokotteiden valmistukseen tarvitaan varmempia ja helpommin reagoivia kasvatustapoja. 

Rokoteviruksia onkin alettu viljellä muoviastioissa kasvavissa Vero-solujen ryppäissä, niin sanotuissa soluviljelmissä. Vaikka lopputuote on molekyylirakenteeltaan alkuperäiseen verraten täysin samanlainen, valmistusmenetelmä on niin erilainen, että rokote täytyy tutkia uudelleen. Suomalaiset ovat hyvä tutkimusväestö trooppiselle taudille, koska meillä ei tautia ole esiintynyt eikä meillä rokoteta sitä vastaan – lukuun ottamatta harvoja tropiikkiin matkaavia.  

FVR:ssä on jo yli vuoden ajan tutkittu tällä uudella menetelmällä valmistetun keltakuumerokotteen tehoa. Näyttää lupaavalta, että meidänkin ansiostamme tulevina vuosina voidaan hankalista kananmunista siirtyä modernimpiin valmistusmenetelmiin ja näin epidemioihin voidaan reagoida ketterämmin.

Meillä on erityistehtävä: sinun terveytesi