Meningokokki

Meningokokki eli Neisseria meningitidis on bakteeri, joka voi aiheuttaa vaikeita tulehdustauteja kuten aivokalvotulehdusta ja verenmyrkytystä. Meningokokki-infektioita voi esiintyä minkä ikäisellä henkilöllä tahansa, mutta eniten niihin sairastuvat pikkulapset ja nuoret aikuiset. Meningokokkibakteeri tarttuu pisaratartuntana henkilöstä toiseen esimerkiksi ihmisen yskiessä tai aivastaessa. Läheinen kontakti, esimerkiksi asuminen tai ruokaileminen samoissa tiloissa, on edellytys tartunnan saamiselle.

Useimmiten tartunnasta seuraa oireeton, muutamassa kuukaudessa ohimenevä nielukantajuus, mikä ei vaadi toimenpiteitä. Noin 5–10 prosenttia väestöstä kantaa meningokokkibakteereja nielussaan, ja he voivat tartuttaa niitä eteenpäin. Osalle tartunnan saaneista voi kehittyä vakava infektio. Suurin osa tautitapauksista on yksittäisiä, mutta meningokokki voi aiheuttaa laajojakin epidemioita.

Hengenvaarallinen meningokokki-infektio

Meningokokit jaetaan bakteeria ympäröivän polysakkaridikapselin perusteella 12 ryhmään, joista tärkeimmät ovat A, B, C, W, X ja Y. Suomessa tautia aiheuttavat yleisimmin meningokokkibakteerit B, C ja Y.

Meningokokin aiheuttamat infektiot voivat olla hyvin vakavia. Aivokalvontulehdus, bakteremia tai verenmyrkytys eli sepsis voivat esiintyä joko erikseen tai olla samalla potilaalla yhtäaikaisesti. Tyypillisesti meningokokin aiheuttama tauti alkaa ja etenee hyvin nopeasti. Sairastuneen yleistila voi heiketä tunneissa tehohoitoa vaativaan tilanteeseen. Hoitamaton tauti johtaa lähes aina kuolemaan. Myös hoitoa, suonensisäistä antibioottilääkitystä ja tehohoitoa, saaneista sairastuneista joka kymmenes menehtyy. Jopa kolmasosalle vakavasta taudista parantuneelle jää pysyvä vamma, kuten kuulovaurio tai verenmyrkytyksen aiheuttaman kuolion vuoksi amputoitu raaja.

Meningokokki-infektion oireita ovat

äkillinen, korkea kuume
päänsärky
niskajäykkyys
silmien valonarkuus
nopeasti huononeva yleistila
iholla näkyvät pistemäiset verenpurkaumat.

Potilaalla voi olla myös pahoinvointia ja oksentelua sekä sekavuutta. Pikkulasten oireet ovat epäselvempiä: lapsi voi vaikuttaa veltolta, hengittää vaivalloisesti tai ärtyä kosketuksesta.

Epäiltäessä meningokokin aiheuttamaa yleisinfektiota tulee sairaalahoitoon hakeutua välittömästi.

Meningokokin esiintyvyys Suomessa

Meningokokkirokote

Meningokokkirokotteet ovat tehokkaita ja turvallisia. Suomessa meningokokkitaudin ilmaantuvuus on pieni, ja rokotteita tarjotaan vain riskiryhmiin kuuluville henkilöille. Monissa Euroopan maissa meningokokkirokote kuuluu kaikille osana kansallista rokotusohjelmaa paikallisen epidemiologisen tilanteen vuoksi.

Meningokokkitauteja aiheuttavat seroryhmien A, B, C, W ja Y -meningokokkibakteerit. Eri rokotteet antavat suojan joko yhtä tai useampaa bakteeriseroryhmää vastaan.

Monitehoiset meningokokkirokotteet (ACWY) jaetaan vaikutusmekanisminsa perusteella polysakkaridi- ja konjugaattirokotteisiin. Nykyään käytössä on pääasiassa uudempia konjugaattirokotteita. Niillä saadaan parempi ja pitkäkestoisempi suoja tauteja vastaan myös pienille, erityisesti alle 2-vuotiaille lapsille. Monissa maissa ne kuuluvat kansallisen rokotusohjelman puitteissa jo imeväisikäisille tarjottaviin rokotteisiin, tai niitä käytetään nuorille ja erityisiin riskiryhmiin kuuluville.

Suomessa on saatavilla kaksi nelitehoista konjugaattirokotetta (Menveo^®, Nimenrix^®), jotka antavat suojan A, C, W ja Y -ryhmän meningokokkibakteereja vastaan. Menveo on rekisteröity kaksi vuotta täyttäneille lapsille ja aikuisille. Nimenrix on rekisteröity 6 viikon ikäisille ja sitä vanhemmille lapsille sekä aikuisille.

Yhdistelmärokotteiden lisäksi käyttöön on pitkän tutkimus- ja kehitystyön tuloksena saatu myös B-ryhmän meningokokkibakteeria vastaan rokote (Bexsero^®, Trumemba^®). Bexsero^®-rokote sai myyntiluvan Euroopassa vuonna 2013 ja se on tarkoitettu 2 kuukautta täyttäneille ja sitä vanhemmille lapsille ja aikuisille. Trumenba^®-rokote on tarkoitettu 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille ja aikuisille.

FVR – Suomen rokotetutkimuksessa on kokemusta pitkältä ajalta sekä neli- ja viisitehoisten meningokokkirokotteiden että meningokokki B -proteiinirokotteiden tutkimisesta. Tavoitteena on saada käyttöön laajatehoinen meningokokkirokote, joka suojaa viideltä tavallisimmalta tautia aiheuttavalta bakteeriryhmältä.

Uusien meningokokkirokotteiden kehittämisen lisäksi tarvitaan edelleen myös lisää tutkimustietoa jo saatavilla olevien rokotteiden suojan kestosta ja tehosteannosten aikataulutuksesta.

Rekisteröidyt meningokokkirokotteet:

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Huttunen R, Toropainen M. Neisseria meningitidis. Kirjassa: Heikkinen T, Järvinen A, Meri S, Vapalahti O, Vuopio J, toim. Mikrobiologia, 2020.
Häppölä O. Bakteerimeningiitti. Kirjassa: Soinila S, Kaste M, toim. Neurologia, 2014.
Kovanen J. Aivokalvontulehdukset. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa J, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Duodecim, 2006, s. 1271–1273.
Peltola H. Infektiotaudit. Kirjassa: Siimes M.A., Petäjä J, toim. Lastentaudit, 3. painos. Helsinki: Duodecim, 2004, s. 178–188.
Peltola H. Meningokokkitauti. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 31–38.
Peltola H, Kilpi T, Kallio M. Bakteerimeningiitti. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 39–50.
Peltola H. Valtonen V. Hermoston infektiot. Kirjassa: Kirjassa: Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen, toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja II. Helsinki: Duodecim, 2003, s. 468–479.

Teksti päivitetty 18.1.2024