Clostridioides difficile
Clostridioides difficile -bakteeri on tärkein antibioottihoitoon liittyvän ripulin aiheuttaja. Antibioottihoidon aikana Clostridioides difficile pääsee lisääntymään ja muodostamaan ripulia aiheuttavia toksiineja. Rokotuksella pyritään tuottamaan vasta-aineita näitä toksiineja vastaan.
Toksiinia tuottava C. difficile voi pahimmillaan johtaa hengenvaaralliseen ja pitkittyvään suolistoinfektioon. Suomessa Clostridium difficile -infektioita todetaan jopa 8000 vuosittain. Tauti voi olla kohtalokas erityisesti vanhuksille sekä pitkäaikaissairaille henkilöille. Kuolleisuus C. difficile -infektioon on noin 10 %.
Clostridioides difficile -infektioon sairastutaan yleensä antibioottikuurin jälkeen. Antibioottikuuri vaikuttaa suoliston mikrobeihin eli ns. normaaliflooraan siten, että hyödyllisiä bakteereja pääsee tuhoutumaan. Tällöin Clostridium difficile -bakteerit voivat päästä lisääntymään ja tuottamaan toksiineja. C. difficile -tartunnan voi saada myös toiselta sairastuneelta kosketuksessa leviävien C. difficile -bakteerin itiöiden välityksellä. Toksiineja tuottavan C. difficile -infektion oireisto vaihtelee lievästä ripulista ja vatsakivusta kuumeiseen veriripuliin ja jopa verenmyrkytykseen. Tautia hoidetaan valikoiduilla antibiooteilla, jotka vaikuttavat vain suolen sisällä normalisoiden bakteeriflooraa ja vähentäen C. difficilen liikakasvua. Suolen mikrobistoa on C. difficile-infektion yhteydessä onnistuneesti normalisoitu myös ulosteensiirrolla. Toksiinin vaikutukset voidaan neutralisoida myös erityisellä vasta-ainehoidolla, joka on kutenkin kallis ja harvoille saatavilla oleva hoito.
Clostridium difficilen -infektion ennaltaehkäisyssä olennaista on tarpeettomien antibioottikuurien välttäminen sekä hyvä käsihygienia. Ripulin yhteydessä kädet tulee pestä huolellisesti vedellä ja saippualla.
Clostridium difficileä vastaan ei toistaiseksi ole rokotetta, mutta rokotevaihtoehtoja on tutkittu FVR – Suomen rokotetutkimuksessa. Tutkimusten avulla kehitetään tulevaisuuden tapaa estää tätä vaikeaa tautia, johon nykyisellään ei ole helposti saatavilla olevaa tehokasta ja haitatonta hoitoa.
Teksti päivitetty 15.2.2024