Infektiolääkärin blogi: tietoa meningokokkirokotteista
Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut tavoitteeksi aivokalvontulehdusten nujertamisen vuoteen 2030 mennessä. Rokotekehitys ja -tutkimus meningokokkitauteja vastaan on tässä työssä merkittävänä osatekijänä. FVR:llä tutkitaan parhaillaan vauvojen meningokokkirokotetta sekä selvitetään rekisteritiedoista, minkälaisia pitkäaikaishaittoja meningokokkitauti on Suomessa aiheuttanut..
Bakteeri nimeltä Neisseria meningitidis eli meningokokki voi aiheuttaa monenlaisia taudinkuvia, joista suurin osa on lieviä. Huolestuttavia ovat kuitenkin harvoin esiintyvä yleistynyt tulehdus sekä aivokalvontulehdus. Tiede ei ole vielä kyennyt selvittämään, miksi jotkut saavat tämän erittäin nopeasti henkeä uhkaavaksi kehittyvän tautimuodon – meningokokkihan asuu joka viidennellä nuorella nielussa kuukausiakin, aiheuttamatta koskaan varsinaista tautia.
Vaikka meningokokkiin on saatavilla antibioottihoito, juuri vakavan tautimuodon kehittymisen nopeus tekee siitä edelleen huolestuttavan taudinaiheuttajan. Yleisinfektiolla on seurauksensa; paranemisen jälkeenkin monelle jää pysyviä haittoja esim. näkö- ja kuuloaistien heikentymistä. Siksi riskiryhmien rokottautuminen tautia vastaan on järkevää: rokote suojaa vaikeilta tautimuodoilta ja pitkäaikaisongelmien kehittymiseltä.
FVR:llä tutkitaan parhaillaan rekisteritiedoista, minkälaisia pitkäaikaishaittoja meningokokkitauti on Suomessa aiheuttanut.
Rokote ei kuitenkaan ole kaikenkattava: meningokokkibakteereilla on pinnallaan sokeriketjuja, niin sanottuja polysakkarideja, joiden erilaisuuden mukaan bakteerit luokitellaan alatyyppeihin, joista yleisimmät ovat A, B, C, W, Y ja X. Suomessa yli puolet meningokokkitapauksista on viime vuosina ollut tyyppiä B ja loput tyyppejä A ja Y. Globaalisti ajatellen suurin meningokokkitaudin riski on Afrikassa, jossa tietyillä alueilla on käynnissä jatkuva epidemia: sen aiheuttajat ovat nykyään enimmäkseen alatyypit C, W ja X.
Markkinoilla on rokotteita, jotka sisältävät meningokokkibakteerin pinnan polysakkareiden kaltaisia molekyylejä, joilla herätetään oman elimistön vastustuskyky kutakin alatyyppiä kohtaan. Kehittyneemmissä rokotteissa näiden vaikutusta tehostetaan lisäämällä rokotteeseen mukaan konjugaattiproteiini, jonka ansiosta rokotteen antaman suojan kesto pitenee. Yleisimmällä Suomessa käytetyllä polysakkaridi-konjugaattirokotteella saadaan suoja A, C-, W- ja Y-alatyyppejä vastaan. B-serotyyppiä vastaankin on rokote, mutta se on koostumukseltaan erilainen kuin polysakkaridipohjaiset rokotteet, ja se annetaan siksi erikseen.
Suomessa rokotteen saavat tällä hetkellä varusmiehet ja lääketieteelliseen riskiryhmään kuuluvat lapset ja aikuiset.
Monissa Euroopan maissa meningokokkirokote kuuluu lasten rokotusohjelmaan. Suomen yleisessä rokotusohjelmassa meningokokkirokotteita tarjotaan vain erityisessä vakavan meningokokkitaudin riskissä oleville. Myös riskialueille Afrikkaan matkaileville suositellaan rokotetta, mutta heille riittää ACWY-rokote, koska B-serotyyppiä ei Afrikan mantereella ole. Yhden rokotteen antama suoja kestää korkeintaan viisi vuotta, sitten se on uusittava, jos riski on pysyvä.
Tilastoista nähdään, että vakava meningokokkitauti on onneksi harvinainen, mutta yleisin alle kaksivuotiailla lapsilla sekä teini-ikäisillä ja nuorilla aikuisilla. Tämä onkin ymmärrettävää, kun tiedetään meningokokkibakteerin tarttuvan pisaratartuntana eli nenän ja suun eritteiden välityksellä. Jälkimmäinen ryhmä altistuu tartunnalle etenkin varusmiespalveluksessa, jossa meningokokkirokotetta onkin annettu tartuntojen ehkäisemiseksi.
Suojaa meningokokkibakteeria vastaan lapsi saa jo kohdussa istukan läpi ja myöhemmin äidinmaidon välityksellä äidistä lapseen siirtyvien vasta-aineiden muodossa. Imetyksestä luopumisen myötä vauva on oman elimistönsä tuottamien vasta-aineidensa varassa.
Tällä hetkellä FVR:llä tutkitaan, voisiko jo yli vuoden ikäisille myyntiluvan saanutta konjugaattirokotetta meningokokin ACYW-serotyyppejä vastaan antaa jo puolen vuoden ikäisille lapsille.
On tärkeää ymmärtää, osaako vauvan vielä kehittyvä immuunijärjestelmä aktivoitua niin, että meningokokkibakteerin kohdatessaan se pystyy torjumaan vähintäänkin vakavan tautimuodon kehittymisen.
Meningokokkirokotteilla on saatu lasten A-alatyypin tartunnat käytännössä häviämään Afrikan mantereelta. Paljon on siis toivoa vakavien meningokokki-tartuntojen hävittämiseksi. Toisaalta on vielä tehtävääkin. Maailman terveysjärjestö WHO on asettanut tavoitteeksi aivokalvontulehdusten nujertamisen vuoteen 2030 mennessä. Rokotekehitys ja -tutkimus on tässä työssä merkittävänä osatekijänä.
Meillä on erityistehtävä: sinun terveytesi
KirjoittajA
Ulla Elina Otava
infektiolääkäri, tutkijalääkäri
FVR – Suomen rokotetutkimus, Tampere