Vesirokko voi aiheuttaa vaikeita oireita etenkin aikuisille

Vesirokko voi vaatia sairaalahoitoa, jos kuume kohoaa liian korkeaksi tai iho tulehtuu pahasti. Yleensä ihon tulehtuminen ei johdu itse vesirokkoviruksesta, vaan rakkuloiden raapiminen altistaa ihon bakteeritulehduksille. Pahimmillaan tulehdus voi levitä ihosta muihin kudoksiin ja aiheuttaa verenmyrkytyksen (sepsiksen), joka voi johtaa kuolemaan. Vesirokkoon voi liittyä lisätautina myös keuhkokuume tai aivotulehdus.

Ennen vesirokkorokotteen liittämistä kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2017 Suomessa tarvitsi joka vuosi noin 200–300 vesirokkopotilasta sairaalahoitoa ja keskimäärin yksi alle 10-vuotias suomalaislapsi menehtyi vesirokon seurauksena. Tällä hetkellä tauti uhkaa eniten kroonisesti sairaita lapsia, kuten syöpä- ja elinsiirtopotilaita, joiden immuunipuolustus on heikentynyt ja jotka eivät voi ottaa rokotetta.

Aikuisilla, nuorilla ja raskaana olevilla naisilla vesirokon taudinkuva on selvästi rajumpi kuin lapsilla, ja vaatii lähes aina lääkärikäyntiä ja herkemmin sairaalahoitoa. Vesirokkoon voi liittyä myös vaikeita komplikaatioita, kuten keuhkokuume tai aivotulehdus.

Raskaana olevat naiset sairastuvat vesirokon aikana herkästi keuhkokuumeeseen. Noin 1–3 %:ssa tapauksista raskaudenaikainen vesirokko vaurioittaa sikiötä. Jos odottava äiti sairastuu juuri ennen synnytystä, vastasyntynyt lapsi voi saada hengenvaarallisen taudin.

Vesirokkorokote

Suomessa on saatavilla kaksi eri vesirokkorokotetta: Varivax® ja Varilrix®-rokote.  Ne sisältävät elävää, heikennettyä varicella zoster -virusta. Rokotteiden väliset erot ovat vähäiset ja niitä voidaan käyttää toistensa vaihtoehtoina. Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluu Varivax®-rokote, jota tarjotaan 18 kk ja 6-vuoden ikäisille lapsille. Varivax®-rokotteen suojateho yhdellä annoksella on parhaimmillaan noin 85 %, kahden annoksen jälkeen teho on 98 %.

Suomessa on tutkittu paljon vesirokkorokotetta ja toteutettu mm. ainoa lumekontrolloitu tehotutkimus (Varis ja Vesikari 1996). Tutkimuksilla on ollut suuri merkitys vesirokkorokotteen rekisteröinnissä terveille lapsille. Lisäksi on tutkittu mahdollisuutta yhdistää vesirokkorokote lasten MPR-yhdistelmärokotteeseen, jollainen (Priorix-Tetra® tai ProQuad®) on käytössä monissa maissa.

Vesirokkorokote kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan

Suomi oli ensimmäinen Pohjoismaa, joka aloitti vesirokkorokotusohjelman liittäen rokotteen kansalliseen rokotusohjelmaan vuonna 2017. Tuolloin kaikille alle 11-vuotiaille, jotka eivät olleet sairastaneet vesirokkoa, annettiin vesirokkorokote (Varivax^®) neuvolan tai koulun ikäkausitarkastuksessa. Tarkoitus oli, että kaikki rokottamattomat lapset saivat 2 annosta 12. ikävuoden loppuun mennessä (Vesirokkorokote/THL).

Vesirokkorokotetta suositellaan myös kaikille yli 12-vuotiaille, jotka eivät ole sairastaneet vesirokkoa, sillä tauti aiheuttaa vaikeita oireita nuorille ja aikuisille. Rokote annetaan kahtena annoksena kolmen kuukauden välein.

Syöpä-, elinsiirto- ja HIV-potilaiden rokottamista voidaan harkita, koska heidän immuunipuolustuksensa on heikentynyt, ja vesirokko voisi johtaa vakaviin lisätauteihin. Rokotus täytyy kuitenkin suunnitella yksilöllisesti, sillä rokote voi vaikuttaa perussairauden hoitoon ja aiheuttaa haittavaikutuksia immuunipuutteisille potilaille. Potilaiden perheenjäsenille ja hoitajille suositellaan rokotusta.

Vesirokkorokotetta ei saa antaa raskaana oleville naisille eikä henkilöille, jotka saavat selviä allergisia oireita neomysiinistä. Neomysiinisulfaattia on käytetty rokotteen säilytysaineena.

Lasten vesirokkotapaukset vähentyneet merkittävästi rokottamisen myötä

THL:n tutkimuksen mukaan rokottamisen aloittamisen myötä lasten tautitapaukset ovat romahtaneet ja tautiin liittyvät terveyskeskuskäynnit ovat vähentyneet merkittävästi kaikissa ikäryhmissä. Tutkimuksen mukaan kaksi vesirokkorokoteannosta vähensi alle 12-vuotiaiden lasten käyntejä terveyskeskuksessa yli 95 prosenttia vuonna 2022 verrattuna aikaan ennen rokotuksia. Myös rokottamattomien alle 1-vuotiaiden vesirokkotapaukset vähenivät 87 prosenttia, mikä viittaa rokotusten antamaan laumasuojaan.

Iso osa pikkulasten vesirokkotapauksista ei vaadi lääkärissä käyntiä. Tutkimustulosten perusteella on todennäköistä, että viruskierron vähennyttyä myös kotihoitoiset vesirokkotapaukset ovat vähentyneet vastaavasti väestössä.

Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla kansallisia perusterveydenhuollon rekisteriaineistoja.

Vesirokkorokotusten kattavuudessa on vielä parannettavaa, tällä hetkellä noin joka kymmenes lapsi jää ilman rokotesuojaa. Se tarkoittaa, että vesirokkoepidemioita voi tulevaisuudessa esiintyä. Rokottamattomat henkilöt voivat sairastua vesirokkoon aikuisena esimerkiksi ulkomaan matkoilla. Tavoitteena onkin yhä parempi rokotuskattavuus ja taudin hävittäminen

Vesirokkorokotteen käyttöönottoon on liittynyt epäily laajojen rokotusten vaikutuksesta vyöruusun yleisyyteen. Kun rokotukset harventavat lasten vesirokkotapauksia, aikuiset eivät enää altistu vesirokolle nykyiseen tapaan. On epäilty, että aikuiset eivät silloin saisi vesirokosta tehostusta puolustuskyvylleen saman viruksen aiheuttamaa vyöruusua vastaan. Asiasta ei ole kuitenkaan tutkimusnäyttöä.

Vyöruusu

Vesirokkoon voi sairastua vain kerran, mutta taudin parannuttua varizella zoster -virus jää piilevänä elimistöön loppuelämän ajaksi. Piilevä virus voi aktivoitua uudelleen jopa vuosikymmeniä myöhemmin ja aiheuttaa kivuliaan vyömäisen ihottuman, vyöruusun. Noin 10–20 % ihmisistä sairastuu vyöruusuun, useimmat yli 60-vuotiaina. Vesirokkorokotuksen saaneet lapset sairastuvat luultavasti vyöruusuun erittäin harvoin, joten yleisen vesirokkorokotuksen odotetaan vähentävän myös vyöruusua pitkällä aikavälillä. Vanhojen ihmisten vyöruusu voi kuitenkin edelleen tarttua lapseen vesirokoksi. Olisi hyvä, jos vyöruusutapaukset saataisiin samanaikaisesti minimoitua rokottamalla.

Suomessa on tutkittu pitkään vyöruusurokotteita. Tutkimusten ansiosta vyöruusua vastaan on Suomessa saatavilla kaksi rokotetta: Zostavax™-rokote (Merck), sekä vuoden 2017 lopulla myyntiluvan saanut Shingrix^®-vyöruusurokote (GSK).  Tutkimusten perusteella Shingrix^®-rokotteen suojateho on yli 90 %, parhaimmillaan jopa 97 %.

Lähteet:

• Leino T. Vesirokkorokote. Kirjassa: Nohynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg N, Kilpi T (toim.) Rokottajan käsikirja 2005. Helsinki: Duodecim, 2005, s. 194–201.
• Oxman MN, Levin MJ, Johnson GR, ym. A vaccine to prevent herpes zoster and postherpetic neuralgia in older adults. The New England Journal of Medicine 2005;352(22):2271–84.
• Varis T, Vesikari T. Efficacy of high-titer live attenuated varicella vaccine in healthy young children. The Journal of Infectious Diseases 1996;174 (Suppl 3):S330–4.
• Vesikari T. Vesirokkorokotus kaikille vai kohderyhmille. Duodecim 2002;118:81–85.
• Vesikari T. Vesirokko. Kirjassa Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T (toim.) Lasten infektiosairaudet, Rokotetutkimuskeskus 2007.
• Nohynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg N, Kilpi T, toim. Rokottajan käsikirja 2005. Helsinki: Duodecim, 2005, s. 194–201.
• Peltola H. Infektiotaudit. Kirjassa: Siimes M.A., Petäjä J, toim. Lastentaudit, 3. painos. Helsinki: Duodecim, 2004, s. 214–216.
• Renko M. Vesirokko. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa J, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Duodecim, 2006, s. 1020–1021.
• Salo H, Sintonen H, Linna M, Hovi T, Davidkin I, Kilpi T. Vesirokkorokotteen taloudellinen arviointitutkimus. Julkaisussa: Mikkola H, Klavus J, toim. Terveystaloustiede 2004. Helsinki: Stakes, 2004, s. 63–67.
• Varis T, Vesikari T. Vesirokko. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 184–189.

Teksti päivitetty 1/2024