Hepatiitti B

Hepatiittivirukset aiheuttavat tarttuvaa maksatulehdusta eli hepatiittia, joka voi edetä maksakirroosiksi sekä maksasyöväksi. Virukset jaetaan alaryhmiin, joista yleisimpiä ovat hepatiitti A-, B- ja C eli HAV, HBV ja HCV -virukset. Jopa 30 % koko maailman väestöstä on arvioitu infektoituneen HBV-viruksesta, ja näistä 296 miljoonalla henkilöllä on krooninen Hepatiitti B -infektio. Euroopan alueella vuonna 2024 noin 14 miljoonaa henkilöä sairastaa kroonista hepatiitti B -infektiota. Joka vuosi ilmaantuu 1,5 miljoonaa uutta tartuntaa ja 850 000 henkilöä menehtyy tautiin. (WHO) Kroonisen kantajan riski sairastua maksasyöpään on noin 10–25 %. 

Hepatiitti B -virus tarttuu veren välityksellä ja sukupuoliyhteydessä, mutta infektio on mahdollinen myös esimerkiksi syljen välityksellä ja voi näin siirtyä perheenjäsenestä toiseen. Myös pikkulasten mahdolliset puremavammat päiväkodeissa mahdollistavat hepatiitti B -viruksen leviämisen.  

Tartunta leviää huumeidenkäyttäjien keskuudessa, jos he käyttävät yhteisiä huumeruiskuja tai -neuloja. Virushepatiitit voivat tarttua terveydenhuollossakin saastuneiden verituotteiden välityksellä, tai likaisista instrumenteista esim. tatuointivälineistä, jos hygienia ei ole riittävällä tasolla. Virus voi siirtyä myös äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana. Mitä aikaisemmassa iässä lapsi altistuu hepatiitti B -infektiolle, sitä todennäköisemmin hänelle kehittyy myöhemmille maksasairauksille altistava krooninen hepatiitti B -viruskantajuus. Viruksen kantajat levittävät tartuntaa jo ennen oireidensa alkua, taudin aikana ja viruksen jäätyä piilevästi elimistöön. 

Virus voi jäädä elimistöön

Tartunta itää kuukaudesta puoleen vuoteen ennen kuin oireet alkavat. Potilaat ovat ruokahaluttomia, väsyneitä ja voivat pahoin. Tulehtuneesta maksasta vapautuu sappiväriaineita eli bilirubiinia, jonka vuoksi iho ja silmän valkuaiset muuttuvat kellertäviksi. Tästä syystä taudin suomenkielinen nimi on “keltatauti”. Monille nousee kuume, ja osa potilaista kärsii nivelvaivoista ja kutinasta. Joillakin sairaus voi kuitenkin olla täysin oireeton. Osalla tautia saatetaan epäillä pelkästään kohonneiden maksa-arvojen syytä selvittäessä. 

Tauti rauhoittuu yleensä itsestään parissa viikossa, mutta paranemista täytyy seurata tiiviisti. Olennaista taudin oireilussa sekä pitkäaikaisen kantajuuden kehittymisessä on sairastumisikä. Pikkulapset ovat huomattavan alttiita krooniselle kantajuudelle (jopa 90 % ennen 1-vuoden ikää infektoituvista), mutta saavat harvoin oireita hepatiitti B -virusinfektiosta. Aikuisilla taas jopa 30–50 % saa hepatiitti B -virusinfektiosta oireita, kantajuuden ollessa harvinaisempaa. 

Kroonista hepatiitti B -infektiota voidaan hoitaa viruslääkkeillä, jotka estävät taudin etenemisen, mutta lääkitys on elinikäinen. 

Suomessa esiintyvä hepatiitti B -virus lähtöisin ulkomailta

Suurimmassa osassa Suomessa todetuista hepatiitti B -tautitapauksista tartunta on saatu seksin välityksellä tai synnytyksen yhteydessä. Aikaisemmin hepatiitti B -tautitapauksia ilmeni useammin,1990-luvun loppupuolella jopa yli 600. Rokotuskattavuuden noustua taudin esiintyvyys on Suomessa laskenut. Tartuntatautirekisterin mukaan vuonna 2020 todettiin neljä akuuttia hepatiitti B -tapausta, sekä 160 kroonista hepatiitti B –tartuntaa (THL). Valtaosa kroonisista tartunnoista todettiin ulkomailla syntyneillä henkilöillä. Osa kroonisten tartuntojen löytymisestä selittyy turvapaikanhakijoiden hepatiitti B -seulonnoilla. 

Hepatiitti B -rokote

Hepatiitti B -rokote sisältää hepatiitti B -viruksen pinnan osia (pinta-antigeenejä), jotka on yhdistetty tehosteaineeseen eli adjuvanttiin. Suomessa on myynnissä hepatiitti B -rokotteen lisäksi yhdistelmärokote, joka suojaa sekä A- että B-virukselta.

Rokotussarja sisältää yleensä kolme pistosta, joista toinen annetaan kuukausi ja kolmas puoli vuotta ensimmäisen annoksen jälkeen. Tarvittaessa aikataulua voidaan tiivistää ja mukaan liittää neljäskin pistos. Rokote voi aiheuttaa lieviä paikallisia reaktioita, kuten pistosalueen kipua ja punoitusta. Ohimenevät yleisoireet, kuten huonovointisuus, päänsärky tai väsymys ovat myös mahdollisia. Kuume- ja kipulääkettä oireisiin saa tarvittaessa ottaa. Varsinaisia yliherkkyysreaktioita esiintyy harvoin.

Suositus hepatiitti B -rokotuksesta

Suomessa hepatiitti B -rokote ei vielä kuulu kattavasti kansalliseen rokotusohjelmaamme, mutta sen puitteissa rokotteen saavat ilmaiseksi sairaudelle alttiit väestöryhmät. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi hepatiitti B -potilaiden vastasyntyneet lapset ja asuin- ja seksikumppanit, sekä ruiskuhuumeiden käyttäjät ja heidän läheisensä. Myös työtehtävissä verialtistumisen kautta riskissä hepatiitti B -infektiolle olevat henkilöt (terveydenhuollon työntekijät ja opiskelijat), sekä alle 5-vuotiaat päiväkotilapset, joiden ryhmässä tiedetään olevan hepatiitti B -viruksen kantaja, kuuluvat ilmaisen rokotuksen piiriin. 

Rokote voidaan antaa välittömästi, jos ihminen on saanut verta elimistöönsä esimerkiksi vahingossa sattuneesta neulanpistosta. Myös hepatiitti B -virusta kantavien äitien vauvat saavat rokotesarjan. Alle 5-vuotiaiden sairastavuus on rokotusten myötä pudonnut viidesosaan 25 vuoden takaisista esiintymisluvuista (WHO). 

Suojateho

Noin 90 % rokotetuista saa elinikäisen suojan hepatiitti B -infektiota vastaan kolmen rokotuskerran jälkeen. Suojateho on kuitenkin huomattavasti huonompi, mikäli rokoteannoksia ottaa vain yhden tai kaksi. Yhden rokoteannoksen saaneilla vain 30–55 % saa riittävän suojan hepatiitti B -infektiota vastaan, vaikka rokotteen saaja olisi nuori ja perusterve henkilö. Rokote tehoaa naisiin paremmin kuin miehiin ja nuoriin paremmin kuin keski-ikäisiin tai vanhuksiin. Koska hyvin pieni osa ihmisistä ei reagoi rokotukseen, suojan syntyminen kannattaa varmistaa verikokeella, jos henkilöllä on suuri riski saada tartunta esim. työn kautta. 

Lähteet:

Teksti päivitetty 19.2.2024