Meningokokkibakteeri ja sen aiheuttama aivokalvontulehdus ja sepsis

Meningokokki eli Neisseria meningitidis on bakteeri, joka aiheuttaa vaikeita tulehdustauteja kuten aivokalvotulehdusta ja verenmyrkytystä. Meningokokki-infektioita voi esiintyä minkä ikäisellä henkilöllä tahansa, mutta eniten niihin sairastuvat pikkulapset ja nuoret aikuiset. Meningokokkibakteeri tarttuu pisaratartuntana henkilöstä toiseen esimerkiksi ihmisen yskiessä tai aivastaessa. Läheinen kontakti, esimerkiksi asuminen samoissa tiloissa, suuteleminen ja yhteinen juomapullo, on edellytys tartunnan saamiselle.

Useimmiten tartunnasta seuraa oireeton, muutamassa kuukaudessa ohimenevä nielukantajuus, mikä ei vaadi toimenpiteitä. Noin 5–10 prosenttia väestöstä kantaa meningokokkibakteereja nielussaan, ja he voivat tartuttaa niitä eteenpäin. Osalle tartunnan saaneista voi kehittyä vakava infektio. Suurin osa tautitapauksista on yksittäisiä, mutta meningokokki voi aiheuttaa laajojakin epidemioita.

Hengenvaarallinen meningokokki-infektio

Meningokokit jaetaan bakteeria ympäröivän polysakkaridikapselin perusteella 12 ryhmään, joista tärkeimmät ovat A, B, C, W, X ja Y. Suomessa tautia aiheuttavat yleisimmin meningokokkibakteerit B, C ja Y.

Meningokokin aiheuttamat infektiot ovat hyvin vakavia. Aivokalvontulehdus, bakteremia tai verenmyrkytys eli sepsis voivat esiintyä joko erikseen tai olla samalla potilaalla yhtäaikaisesti. Tyypillistäon äkillinen sairastuminen ja yleistilan heikkeneminen jopa vain muutaman tunnin aikana tehohoitoa vaativaan tilanteeseen. Hoitamaton tauti johtaa lähes aina kuolemaan. Suonensisäistä antibioottilääkityksestä ja tehohoidosta huolimatta keskimäärin joka kymmenes potilas menehtyy.

Meningokokki-infektion oireita ovat

äkillinen, korkea kuume
päänsärky
niskajäykkyys
silmien valonarkuus
nopeasti huononeva yleistila
iholla näkyvät pistemäiset verenpurkaumat.

Potilaalla voi olla myös pahoinvointia ja oksentelua sekä sekavuutta. Pikkulasten oireet ovat epäselvempiä: lapsi voi vaikuttaa veltolta, hengittää vaivalloisesti tai ärtyä kosketuksesta.

Epäiltäessä meningokokin aiheuttamaa yleisinfektiota tulee sairaalahoitoon hakeutua välittömästi.

Meningokokin esiintyvyys Suomessa

Meningokokkirokote

Meningokokkitauteja aiheuttavat seroryhmien A, B, C, W ja Y -meningokokkibakteerit. Eri rokotteet antavat suojan joko yhtä tai useampaa seroryhmää vastaan.

Monitehoiset meningokokkirokotteet (ACWY) jaetaan vaikutusmekanisminsa perusteella polysakkaridi- ja konjugaattirokotteisiin. Nykyään käytössä on pääasiassa uudempia konjugaattirokotteita. Niillä saadaan parempi ja pitkäkestoisempi suoja tauteja vastaan myös pienille, erityisesti alle 2-vuotiaille lapsille. Monissa maissa ne kuuluvat kansallisen rokotusohjelman puitteissa jo imeväisikäisille tarjottaviin rokotteisiin, tai niitä käytetään nuorille ja erityisiin riskiryhmiin kuuluville.

Suomessa on saatavilla kaksi nelitehoista konjugaattirokotetta (Menveo^®, Nimenrix^®), jotka antavat suojan A, C, W ja Y -ryhmän meningokokkibakteereja vastaan. Menveo on rekisteröity kaksi vuotta täyttäneille lapsille ja aikuisille. Nimenrix on rekisteröity 6 viikon ikäisille ja sitä vanhemmille lapsille sekä aikuisille.

Yhdistelmärokotteiden lisäksi käyttöön on pitkän tutkimus- ja kehitystyön tuloksena saatu myös B-ryhmän meningokokkibakteeria vastaan rokote (Bexsero^®, Trumemba^®). Bexsero^®-rokote sai myyntiluvan Euroopassa vuonna 2013 ja se on tarkoitettu 2 kuukautta täyttäneille ja sitä vanhemmille lapsille ja aikuisille. Trumenba^®-rokote on tarkoitettu 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille ja aikuisille.

Rokotetutkimuskeskuksessa (nykyään FVR) on tutkittu paljon neli- ja viisitehoisia meningokokkikonjugaattirokotteita, sekä kahta erilaista meningokokki B -proteiinirokotetta. Tavoitteena on, että käyttöön saataisiin laajatehoinen meningokokkirokote, joka suojaa viideltä tavallisimmalta tautia aiheuttavalta bakteeriryhmältä.

Rekisteröidyt meningokokkirokotteet:

Lähteet:

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Kovanen J. Aivokalvontulehdukset. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa J, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Duodecim, 2006, s. 1271–1273.
Peltola H. Infektiotaudit. Kirjassa: Siimes M.A., Petäjä J, toim. Lastentaudit, 3. painos. Helsinki: Duodecim, 2004, s. 178–188.
Peltola H. Meningokokkitauti. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 31–38.
Peltola H, Kilpi T, Kallio M. Bakteerimeningiitti. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 39–50.
Peltola H. Valtonen V. Hermoston infektiot. Kirjassa: Kirjassa: Huovinen, Meri, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen, toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja II. Helsinki: Duodecim, 2003, s. 468–479.