Influenssa

Influenssa on influenssaviruksen aiheuttama kuumetauti. Influenssavirukset jaetaan ryhmiin A, B ja C, joista C-viruksia esiintyy harvoin. A- ja B -virukset aiheuttavat Suomessa epidemioita talvella ja alkukeväällä.

Virus leviää pisaratartuntana hengitysteistä, kun viruksen kantaja yskii tai aivastaa. Käsien säännöllinen peseminen estää pisaroita siirtymästä käsien kautta seuraavaan potilaaseen.

Vaarallisia jälkitauteja

Kuva influenssa bakteerista

Influenssan oireet ovat vaikeampia ja äkillisempiä kuin tavallisen flunssan. Korkean kuumeen lisäksi potilaat kärsivät lihas- ja päänsärystä, kurkkukivusta ja yskästä. Sairaus kestää noin 3–8 päivää.

Taudin aikana kehittyy joskus poskiontelotulehdus tai keuhkokuume, joka voi johtua influenssaviruksesta. Yleensä keuhkokuumeen aiheuttaa kuitenkin bakteeri, joka pääsee keuhkoihin influenssan heikennettyä immuunipuolustusta. Astmaatikkojen oireet pahenevat usein influenssan takia. Mahdollisia lisätauteja ovat myös sydänlihas-, sydänpussi-, aivokalvo-, hermo- tai lihastulehdus.

Influenssan jälkitaudit voivat olla hengenvaarallisia vanhuksille, pikkulapsille sekä potilaille, joiden immuunipuolustus on heikentynyt jonkin pitkäaikaisen sairauden takia.

Lapset sairastuvat usein

Suhteellisesti suurin osa influenssapotilaista on yleensä lapsia. Noin joka neljännen lapsen arvioidaan sairastuvan tautiin joka talvi. Virus leviää helposti päiväkodeissa, sillä lapset tartuttavat tautia tehokkaammin ja pidempään kuin aikuiset.

Suomalaisessa tutkimuksessa 40 % alle 3-vuotiaista lapsista sairastui korvatulehdukseen influenssan yhteydessä, ja 3–6-vuotiaistakin joka viides. Lasten influenssaan liittyy melko usein oksentelua ja joskus kuumekouristuksia. Tauti voi vaatia sairaalahoitoa, jos lapsi saa influenssan aikana verenmyrkytyksen oireita, keuhkokuumeen tai rajun astmakohtauksen.

Virus muuttuu nopeasti

Influenssavirukset muuttuvat erittäin nopeasti. Joskus muutosten seurauksena syntyy tavallista vaarallisempi virusmuoto, joka tarttuu suureen osaan väestöstä ja lisää kuolleisuutta merkittävästi. Virus pystyy muuttumaan tehokkaasti, jos ihmisellä esiintyvät influenssavirukset muodostavat uusia yhdistelmiä eläimillä tavattavien virusten kanssa.

Yleensä vain A-virukset tarttuvat ihmisten lisäksi eläimiin, muun muassa lintuihin, sikoihin ja hevosiin. Siksi A-virukset ovat kyenneet muuttumaan niin tehokkaiksi, että ne ovat aiheuttaneet maailmanlaajuisia epidemioita (pandemioita). Edelliset influenssapandemiat ovat ajoittuneet vuosikymmenille 1910, 1950, 1960 ja 1970.

Influenssapandemiasta on kyse silloin kun muutaman vuosikymmenen välein epätavallisen voimakas uuden influenssa A-virustyypin aiheuttama influenssa-aalto leviää nopeasti ympäri maapallon. Tällöin siihen sairastuu ja mahdollisesti kuolee huomattavasti enemmän ihmisiä kuin jokavuotisissa tavallisissa influenssaepidemioissa. Pandemian jälkeen uusi virustyyppi yleensä syrjäyttää aiemman virustyypin ja siitä tulee kausi-influenssa. Näin on käynyt myös viimeisimmälle, vuoden 2009 pandeemiselle influenssa A(H1N1):lle eli sikainfluenssalle. (Lähde: THL).

Influenssarokote

Influenssarokotteet sisältävät influenssaviruksen osia. Osat eivät ole eläviä, vaan niiden kyky aiheuttaa tautia on käsittelyllä tuhottu (inaktivoitu). Eräät Suomessa käytettävät rokotteet sisältävät suurempia viruksen osia, toiset pelkästään viruksen pintarakenteita eli -antigeenejä.

Influenssavirus pystyy muuttumaan hyvin nopeasti, ja siksi rokotettakin täytyy muuttaa vuosittain. Maailman terveysjärjestö antaa joka vuosi suosituksen, jonka perusteella Euroopan lääkevirasto päättää, millainen rokote valmistetaan tulevan influenssakauden varalle.

Suojateho

Yleensä rokote suojaa A-influenssaviruksen kahdelta alatyypiltä (H3N2 ja H1N1) sekä yhdeltä B-virustyypiltä. Viruksen vaihtelevuuden takia rokote ei yllä joka vuosi yhtä hyvään tehoon. On arvioitu, että rokote vähentää influenssalle alttiiden väestöryhmien sairaalahoitoa 40–70 % ja kuolleisuutta 50–70 %.

Suositus influenssarokotteesta

Suomessa influenssarokotteen saavat maksutta kaikki riskiryhmiin kuuluva henkilöt: raskaana olevat naiset, yli 64-vuotiaat henkilöt ja syksystä 2017 lähtien alle 7-vuotiaat lapset. Lasten yleinen rokottaminen on perusteltua, koska suhteellisesti suurin osa influenssapotilaista on lapsia, ja rokote voi ehkäistä myös heillä influenssan jälkitautina usein esiintyvää korvatulehdusta. Influenssarokote annetaan lisäksi ilmaiseksi henkilöille, jotka ovat pitkäaikaisen sairautensa takia alttiita influenssalle ja sen jälkitaudeille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa vuosittain suosituksen siitä, mitkä potilasryhmät saavat rokotteen maksutta.

Muut voivat hankkia rokotuksen omalla kustannuksellaan, lääkärin myöntämällä reseptillä. Rokote suojaa kuitenkin vain influenssalta, ei tavallista flunssaa aiheuttavilta viruksilta.

Yleensä yksi rokotus vuosittain riittää, mutta alle 9-vuotiaat tarvitsevat ensimmäisenä rokotusvuotenaan kaksi pistosta kuukauden välein. Rokotus kannattaa ottaa marraskuussa, ennen epidemian saapumista Suomeen. Eteläisellä pallonpuoliskolla epidemiat ajoittuvat huhti-syyskuuhun, joten matkailijat voivat hankkia rokotteen keväällä.

Rokote voi aiheuttaa lieviä paikallisia reaktioita sekä influenssan kaltaisia oireita: lihas-, nivel- ja päänsärkyä. Yksittäisissä tapauksissa on todettu niveltulehdus ja hyvin harvoin hermotulehdus tai aivohermohalvaus rokotuksen jälkeen. Rokotetta ei voi antaa henkilöille, jotka saavat voimakkaita allergisia reaktioita kananmunasta, sillä rokotteen virukset on viljelty hedelmöitetyissä kananmunissa.

Tehokkaampi kausi-influenssarokote lapsille ja yli 65-vuotiaille

Suomessa tutkitaan paljon influenssarokotteita, tavoitteena on saada käyttöön erityisesti pikkulapsille ja iäkkäämmille henkilöille nykyistä rokotetta tehokkaampi vaihtoehto. Viime vuosina on tutkittu mm. nenäsumutteena annettavaa rokotetta sekä lihakseen pistettäviä nk. nelitehoisia influenssarokotteita, jotka A-viruskantojen lisäksi sisältävät myös kaksi B-viruskantaa. Toisen B-viruskannan lisääminen laajentaa (kauden virustyypeistä riippuen) rokotteen antamaa suojaa lapsilla, joilla juuri B-tyypin influenssavirukset aiheuttavat eniten tautia. Tutkimusten ansiosta nelitehoinen influenssarokote on saatu myös Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan.

Käyttöön tarvitaan kuitenkin tätäkin toimivampia influenssarokotteita. Tärkeä tutkimuskohde ovat lihakseen pistettävät, kolmi- ja nelitehoiset rokotteet, jotka sisältävät tehosteainetta (adjuvantti). Tavoitteena on selvittää, onko kausi-influnessarokotteeseen hödyllistä lisätä tehosteainetta (adjuvantti), ja mikä on pienin tarvittava määrä. Tehosteaine vahvistaa rokotteen antamaa suojaa erityisesti B-virustyyppiä vastaan. Suomessa tutkitaan myös eri tavalla valmistettuja (kasvissa ja soluviljelmässä tuotettuja) influenssarokotteita, joiden odotetaan tuovan merkittävää parannusta influenssan ennaltaehkäisyyn.

Nenäsuihkeena annettava influenssarokote

Influenssakautena 2015-2016 nenäsumuterokote kuului ensimmäistä kertaa Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan, jonka puitteissa sen sai osa 2-vuotiaista lapsista. Elävää, heikennettyä virusta sisältävä nelitehoinen nenäsumuterokote sisältää suojan kahta A- ja kahta B -influenssaviruskantaa vastaan.

FVR – Suomen rokotetutkimuksessa on tutkittu paljon nk. kolmitehoista, nenäsuihkeena annettavaa influenssarokotetta. Vuosina 2000-2001 tehdyssä tutkimuksessa osoitettiin nenäsumutteena annettavan kolmitehoisen rokotteen hyvä teho: 90 % suojateho A-virus- ja 70 % suojateho B-viruskantoja vastaan. Myös vuosina 2004–2005 tehty kansainvälinen tutkimus osoitti, että nenäsuihketta saaneista pikkulapsista vain noin 4 % sairastui influenssaan kun pistettävää rokotetta saaneista noin 9 % sai taudin. Molemmat rokotemuodot aiheuttivat saman verran haittavaikutuksia. Nenäsuihke on todettu pistettävää influenssarokotetta tehokkaammaksi myös astmaa tai toistuvia hengitystieinfektioita sairastavilla lapsilla. Suomessa tehdyillä tutkimuksilla on ollut suuri vaikutus nenäsumutteena annettavan rokotteen rekisteröimisessä USA:ssa (2003 lähtien) ja EU:ssa. Nenäsumuterokote on rekisteröity 2-18-vuotiaille lapsille.

Tulevaisuudessa

Influenssarokotteiden pitää olla nelitehoisia, mutta se ei yksin riitä. Erityisesti alle 3-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden influenssan ennaltaehkäisemiseksi tarvitaan toimivampia rokotteita. Vaihtoehtoina voivat olla rokotteet, jotka sisältävät tehosteainetta tai suuremman annoksen influenssa-antigeenia (vaikuttavaa ainetta).

Lapsilla hyvä vaihtoehto lihakseen pistettävän rokotteen rinnalla on nenäsuihkeena annettava kolmitehoinen kausi-influenssarokote. Nenäsumuterokote ei kuitenkaan sovellu alle 2-vuotiaille, koska se voi aiheuttaa haittavaikutuksia, joista tavallisin on astman tyyppinen hengitysvaikeus. Isommilla lapsilla tätä haittaa ei enää ole. 6-24 kk ikäisille lapsille paras vaihtoehto näyttäisi olevan tehosteainetta sisältävä, lihakseen pistettävä influenssarokote.

Lähteet:

  • Belshe RB et al. N Engl J Med. 2007 Mar 22;356(12):1283.
  • Vesikari T, et al. Pediatrics 2006;118:2298-2312.
  • Belshe RB, Mendelman PM, Mallon KP. The efficacy of live attenuated, cold-adapted, trivalent, intranasal influenzavirus vaccine in children. The New England Journal of Medicine 1998;338(20):1405–12.
  • Heikkinen T. Influenssan lapsille aiheuttama tautitaakka. Duodecim 2006;122(3):251–2.
  • Rapola S. Kurola T. Influenssarokotteet Nohynek H, Hulkko T, Rapola S, Strömberg N, Kilpi T, toim. Rokottajan käsikirja 2005. Helsinki: Duodecim, 2005, s. 149–153.
  • Peltola H. Suomessa yleiset rokotukset. Kirjassa: Huovinen, Peltola, Vaara, Vaheri, Valtonen, toim. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja II. Helsinki: Duodecim, 2003, s. 720–723.
  • MedImmune: Preliminary data from CAIV-T pivotal phase 3 trial demonstrate clinical efficacy over flu shot in head-to-head influenza study. MedImmunen lehdistötiedote 12.12.2005. www.medimmune.com
  • Heikkinen T. Influenssa. Kirjassa: Ruuskanen O, Peltola H, Vesikari T. Lasten infektiosairaudet, 2. painos. Helsinki: Pfizer, 2000, s. 104–106.
  • Heikkinen T. Influenssa. Kirjassa: Kunnamo I, Alenius H, Hermanson E, Jousimaa J, Teikari M, Varonen H, toim. Lääkärin käsikirja. Helsinki: Duodecim, 2006, s. 20–22.
  • Peltola H. Infektiotaudit. Kirjassa: Siimes M.A, Petäjä J. Lastentaudit, 3. painos. Helsinki: Duodecim, 2004, s. 205–206.
  • Pyhälä R, Ziegler T. Influenssavirukset. Kirjassa: Huovinen P, Meri S, Peltola H, Vaara M, Vaheri A, Valtonen V. Mikrobiologia ja infektiosairaudet. Kirja I. Helsinki: Duodecim, 2003, s. 415–428.