Hepatiitti B-infektio

Hepatiittivirukset aiheuttavat tarttuvaa maksatulehdusta eli hepatiittia, joka voi edetä maksakirroosiksi sekä maksasyöväksi. Virukset jaetaan alaryhmiin, joista yleisimpiä ovat A-, B- ja C-virukset. Jopa 30 % koko maailman väestöstä on arvioitu infektoituneen Hepatiitti B -viruksesta, ja näistä yli 240 miljoonalla henkilöllä on krooninen Hepatiitti B -infektio. Euroopan alueella 13 miljoonaa henkilöä sairastaa kroonista hepatiitti B -infektiota. Kroonisen kantajan riski sairastua maksasyöpään on noin 10–25%.

Hepatiitti B -virus tarttuu veren välityksellä ja sukupuoliyhteydessä, mutta infektio on mahdollinen myös esimerkiksi syljen välityksellä ja voi näin siirtyä perheenjäsenestä toiseen. Myös pikkulasten mahdolliset puremavammat päiväkodeissa mahdollistavat hepatiiti B viruksen leviämisen. Tartunta leviää helposti huumeidenkäyttäjien keskuudessa, jos he käyttävät yhteisiä huumeruiskuja tai -neuloja. Virus voi siirtyä myös äidistä lapseen raskauden tai synnytyksen aikana. Mitä aikaisemmassa iässä lapsi altistuu hepatiitti B -infektiolle, sitä todennäköisemmin hänelle kehittyy myöhemmille maksasairauksille altistava krooninen hepatiitti B -viruskantajuus. Viruksen kantajat levittävät tartuntaa jo ennen oireidensa alkua, taudin aikana ja viruksen jäätyä piilevästi elimistöön.

Virus voi jäädä elimistöön

Tartunta itää kuukaudesta puoleen vuoteen ennen kuin oireet alkavat. Potilaat ovat ruokahaluttomia, väsyneitä ja voivat pahoin. Iho ja silmän valkuaiset muuttuvat kellertäviksi. Monille nousee kuume, ja osa potilaista kärsii nivelvaivoista ja kutinasta. Sairaus voi joillakin kuitenkin olla täysin oireeton. Osalla tautia saatetaan epäillä pelkästään kohonneiden maksa-arvojen syytä selvittäessä.

Tauti rauhoittuu yleensä itsestään parissa viikossa, mutta paranemista täytyy seurata tiiviisti. Olennaista taudin oireilussa sekä pitkäaikaisen kantajuuden kehittymisessä on sairastumisikä. Pikkulapset ovat huomattavan alttiita krooniselle kantajuudelle (jopa 90 % ennen 1-vuoden ikää infektoituvista), mutta saavat harvoin oireita hepatiitti B -virusinfektiosta. Aikuisilla taas jopa 30–50% saa hepatiitti B -virusinfektiosta oireita, kantajuuden ollessa harvinaisempaa.

Suomessa esiintyvä hepatiitti B -virus lähtöisin ulkomailta

Suurimmassa osassa Suomessa todetuista hepatiitti B -tautitapauksista tartunta on saatu seksin välityksellä tai synnytyksen yhteydessä. Aikaisemmin hepatiitti B -tautitapauksia ilmeni useammin,1990-luvun loppupuolella jopa yli 600. Rokotuskattavuuden noustua taudin esiintyvyys on Suomessa laskenut. Tartuntatautirekisterin mukaan vuonna 2016 todettiin 11 akuuttia hepatiitti B -tapausta, sekä 340 kroonista hepatiitti B -tartuntaa. Valtaosa kroonisista tartunnoista todettiin ulkomaalaisilla. Osa kroonisten tartuntojen löytymisestä selittyy turvapaikanhakijoiden hepatiitti B -seulonnoilla.

Hepatiitti B -rokote

Hepatiitti B -rokote sisältää hepatiitti B -viruksen pinnan osia (pinta-antigeenejä), jotka on yhdistetty apuaineeseen eli adjuvanttiin. Suomessa on myynnissä hepatiitti B -rokotteen lisäksi yhdistelmärokote, joka suojaa sekä A- että B-virukselta.

Rokotussarja sisältää yleensä kolme pistosta, joista toinen annetaan kuukausi ja kolmas puoli vuotta ensimmäisen annoksen jälkeen. Tarvittaessa aikataulua voidaan tiivistää ja mukaan liittää neljäskin pistos. Rokote voi aiheuttaa lieviä paikallisia reaktioita, kuten pistosalueen kipua ja punoitusta. Ohimenevät yleisoireet, kuten huonovointisuus, päänsärky tai väsymys ovat myös mahdollisia. Kuume- ja kipulääkettä oireisiin saa tarvittaessa ottaa. Varsinaisia yliherkkyysreaktioita esiintyy harvoin.

Suositus hepatiitti B -rokotuksesta

Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee kaikkien vauvojen rokottamista B-hepatiittia vastaan. Useimmissa Euroopan maissa näin jo tapahtuukin kansallisen rokotusohjelman puitteissa.

Suomessa hepatiitti B -rokote ei vielä kuulu kattavasti kansalliseen rokotusohjelmaamme, mutta sen puitteissa rokotteen saavat ilmaiseksi sairaudelle alttiit väestöryhmät. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi hepatiitti B -potilaiden vastasyntyneet lapset ja asuin- ja seksikumppanit sekä ruiskuhuumeiden käyttäjät ja heidän läheisensä. Myös työtehtävissä verialtistumisen kautta riskissä hepatiitti B -infektiolle olevat henkilöt, sekä alle 5-vuotiaat päiväkotilapset joiden ryhmässä tiedetään olevan hepatiitti B -viruksen kantaja, kuuluvat ilmaisen rokotuksen piiriin.

Rokote voidaan antaa välittömästi, jos ihminen on saanut verta elimistöönsä esimerkiksi vahingossa sattuneesta neulanpistosta. Myös hepatiitti B -virusta kantavien äitien vauvat saavat rokotesarjan.

Suojateho

Noin 90 % rokotetuista saa elinikäisen suojan hepatiitti B -infektiota vastaan kolmen rokotuskerran jälkeen. Suojateho on kuitenkin huomattavasti huonompi, mikäli rokoteannoksia ottaa vain yhden tai kaksi. Yhden rokoteannoksen saaneilla vain 30–55% saa riittävän suojan hepatiitti B -infektiota vastaan, vaikka rokotteen saaja olisi nuori ja perusterve henkilö. Rokote tehoaa naisiin paremmin kuin miehiin ja nuoriin paremmin kuin keski-ikäisiin tai vanhuksiin. Riittävä rokotesuoja voi jäädä muodostumatta täydestä rokotussarjasta huolimatta esimerkiksi ylipainoisilla, tupakoivilla tai pitkäaikaissairailla henkilöillä. Koska hyvin pieni osa ihmisistä ei reagoi rokotukseen, suojan syntyminen kannattaa varmistaa verikokeella, jos henkilöllä on suuri riski saada tartunta.

Lähteet: