Clostridium difficile
Clostridium difficile -bakteeri on tärkein antibioottiripulin aiheuttaja. Antibioottihoidon aikana Clostridium difficile pääsee lisääntymään ja muodostamaan ripulia aiheuttavia toksiineja. Rokotuksella pyritään tuottamaan vasta-aineita näitä toksiineja vastaan.
Toksiinia tuottava C. difficile voi pahimmillaan johtaa hengenvaaralliseen ja pitkittyvään suolistoinfektioon. Suomessa Clostridium difficile -infektioita todetaan jopa 8000 vuosittain. Tauti voi olla kohtalokas erityisesti vanhuksille sekä pitkäaikaissairaille henkilöille. Kuolleisuus C. difficile -infektioon on noin 10 %.
Clostridium difficile -infektioon sairastutaan yleensä antibioottikuurin jälkeen. Erityinen alttius on havaittu kefalosporiinien, fluorokinolonien sekä klindamysiinin käytön jälkeen. Antibioottikuuri vaikuttaa suoliston mikrobeihin eli ns. normaaliflooraan siten, että hyödyllisiä bakteereja pääsee tuhoutumaan. Tällöin Clostridium difficile -bakteerit voivat päästä lisääntymään ja tuottamaan toksiineja. Tartunnan voi myös saada toiselta sairastuneelta C. difficile -bakteerin itiöiden välityksellä, jotka leviävät helposti kosketustartuntana. Toksiineja tuottavan Clostridium difficile -infektion oireisto vaihtelee lievästä ripulista ja vatsakivusta kuumeiseen veriripuliin ja jopa verenmyrkytykseen. Tautia hoidetaan valikoiduilla antibiooteilla.
Clostridium difficilen -infektion ennaltaehkäisyssä olennaista on tarpeettomien antibioottikuurien välttäminen sekä hyvä käsihygienia. Kädet tulisi pestä huolellisesti vedellä ja saippualla.
Clostridium difficileä vastaan ei toistaiseksi ole rokotetta, mutta rokotevaihtoehtoja on tutkittu Rokotetutkimuskeskuksessa (nykyään FVR). Tutkimusten avulla kehitetään tulevaisuuden tapaa estää tätä vaikeaa tautia, johon nykyisellään ei ole kunnon ehkäisyä eikä hyvin tepsivää hoitoa.